Korttelitoiveesta ei koskaan tiedä. Katson Alepan kylmäkaapin lasioven läpi ja näen hyllyllä einespastan, jonka haluaisin. Sen vieressä on lappu: "Korttelitoive." Jos pastoja on vain yksi, voinko ottaa sen vai pitääkö minun ajatella, että se on jonkun muun toive eikä minulla ole lupa viedä sitä häneltä? Muuttuuko tilanne, jos pastoja on kaksi? Vai onko korttelitoive suuren ihmisjoukon toivoma tuote eikä yksittäisen ihmisen henkilökohtainen pyyntö kaupalle? Ehkä viisitoista ihmistä on toivonut juuri tuota einespastaa kauppaan, niitä on tilattu kaksi, ja nopeimmat vievät ne.
Pitäisi kysyä Elolta. Joskus hän sanoi tehneensä monta korttelitoivetta.
Yritän kuulostella korttelitoiveen lyyrisiä ulottuvuuksia. Jos ihminen olisi korttelitoive, olisiko hän enemmän kiertopalkinto vai se tavoittamaton kaunotar, josta kaikki näkevät unia mutta jota kukaan ei rohkene lähestyä?
Korttelitoiveet saattaisivat olla myös heippalappuja, joita kiinnitellään muuallekin kuin ilmoitustauluille. Ethän kävele nurmikon poikki. Jätäthän vuohenkellot rauhaan. Ajathan varovasti, kun vanhukset ylittävät katua. Soitathan viulua ihan hiljaa kahdeksan jälkeen. Kumarruthan katsomaan, kuinka lähijuoppo voi. Ethän tuki ostoskärryillä käytävää. Ethän petä puolisoasi. Syöthän kiitollisena myös maksalaatikkoa. Äänestäthän harkiten.
Tai korttelitoive voisi olla pienehkön asuinalueen harras rukoustyyppinen pyyntö maailmanrauhasta, ilmastoteoista, perheväkivallan lopettamisesta tai muusta järisyttävän suuresta asiasta. Meillä on tässä tämä korttelitoive, että Donald Trump jäisi eläkkeelle. Ai teilläkin on korttelitoiveena Suomen hallituksen kaatuminen!
Kortteli on neljännes. Vanhastaan sitä on käytetty myös mittayksikkönä. Korttelilla on voitu mitata pituutta, tilavuutta tai aikaa. En tiedä, onko kortteli ollut pelkkä kortteli, itsenäinen mittayksikkö, vai onko puhuttu korttelikyynärästä, korttelitynnyristä ja korttelivuodesta. Mutta joka tapauksessa: kortteli pienentää toivetta. Korttelitoive ei ole kokonainen toive vaan pelkkä neljännes siitä. Ei tarvitsisi enää vienosti toivoa vastarakkautta tai sitä, että Perttikin riisuu lakin, kun astuu kirkkoon. Voi sanoa Pertille, että minulla on korttelitoive sinun lakistasi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEn hallinnut html:ää, siksi poistin kommentin. Uudestaan (ilman html:ää)
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=tt_uXrhb9ss
Ei, en kaipaa korttelia, elämä, anna minulle kaikki tai ei mitään! Niin.
Niinhän joskus ajatteli ja saikin... no, ei 'kaikkea tai mitään', vaan lähinnä pölyä silmilleen ja erilaisia palapelejä käsiteltäväkseen. Mutta hyvä niin, koska enemmästä kumminkaan ei olisi käsittänyt. Kun oli niin saatanan nuori. (Ohimenevä vaihe ihmisen elämässä, onneksi.)
Nyt, vanhempana, ja kypsempänä (= karrelle palaneena) tyytyy vaikka 1/4 osaan. Tai tarvittaessa 1/16 osaan. Miksei muka? Jääpi muille enemmän kiisteltävää.
Ps. Olette rakastettavia ihmisiä, sinä ja Meri. (Meri kirjoitetaan meri.)
Minulla oli teininä tuo Jevtušenkon runo kirjoitettuna kukkakansivihkoon. Ja myöhemmin juuri tuo linkkaamasi lauluversio levyllä.
PoistaNuorena sitä ei kovin tarkkaan pohdi, mitä sekin nyt sitten muka tarkoittaa, että saisi kaiken kokonaan. Elolla on yksi kappale, jossa kertojaminä tekee loputtoman pitkän listan siitä, mitä kaikkea hän on (mm. metsä, tuuli, meri, aistit, totta, harhaa, valtakunta...), ja päätyy kysymään: "Miksen mä vois olla aivan kaikki?" Ja lauluun on tietysti upotettu myös merkitys 'sinulle aivan kaikki'.
Ps. Eritträin hieno instrumenttikappale tuo Petersoni kipale. Muistan tuoreeltaan. Samoihin aikoin - tai ainakin sinne päin - soi myös t'ämä:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=1_dkWsQvQ5A
Samastuin tähän "varjonen valtakkunnassa liikuskelevaan poikaan, koska halusin olla erilainen kuin muut. Mutta vitut olin, olin kiltti ja ujo kansakoulunopettajan poika., joka peiton alla - kun valot sammuivat lastenhuoneessa - hipelöi itseä'än. Harmi!
Kortteli on neljännes, mutta niin myös vartti. Tuli mieleeni, kun aikapäiviä sitten Kuopiossa pyysin alakerran kaupassa varttikilon marinoitua siansilppua, kysyttiin viattomasti tiskin takaa, että mitä se tarkoittaa. Vähän minua ihmetytti. - kh
VastaaPoistaLapsena inhosin alakerran maitokaupassa käymistä, koska siellä piti puhua, pyytää myyjältä tiskin takaa. Äiti kirjoitti kauppalistan ja minä kipitin kauppaan listan kanssa.
PoistaKerran äiti oli kirjoittanut listaan "1 kg munia". Koska äidin kaunokirjoitus oli aika lennokasta, minusta listassa luki selvästi 16 g munia. Sitä sitten pyysin. Muistan vieläkin myymälänhoitajan ilmeen, sen, miten hän tukahdutti huvittuneen hymynsä. Hyvin hienotunteisesti hän kysyi, katsottaisiinko yhdessä sitä listaa. Hävetti kamalasti.