En voi nukkua vasemmalla kyljelläni, koska sydämeni saattaa mennä ruttuun. Niin ei tietenkään kävisi, mutta tämä on tunne. Siksi nukun aina oikealla kyljelläni. Mahallani en osaa nukkua. Selällänikään en mielelläni nuku, koska jos kaula ei ole peitolla suojattu, joku saattaa tulla viiltämään kurkkuni auki. Kurkkuni viilletään todennäköisimmin auki sellaisella repäistävällä metallisella Jaffa-pullon korkilla, joita oli lapsuudessani.
Kun aamulla haen Hesaria postiluukun alta, liikun nopeasti. Joku voi nimittäin ampua ovisilmän kautta ja sokeudun, koska luoti osuu silmääni. Näin kävi eräässä dekkarissa. Vaikka ymmärrän, että ovisilmän läpi ampumisen mahdollisuus on pieni, en saa pyyhittyä dekkarikohtausta mielestäni. Eteisessä ei sentään seiso Pahatar eikä mustatakkinen tikarimurhaaja, niin kuin 70-luvulla usein.
Helsingin aseman rullaportaissa ja kaikissa parkkihalleissa minut ammutaan. Ampuminen ei ole henkilökohtainen kosto riettaasta elämästäni, vaan kyse on harhaluodista. Asialla ovat saksalaiset palkkatappajat 80-luvun poliisisarjasta, ja minun kuolemani ei ole jakson pääkuolema vaan valitettava vahinko, kun varsinaiseksi uhriksi aiottu ehtii väistää.
Koulussa ja kaupoissa minua ei ammuta. Kauppa saatetaan kyllä ryöstää, mutta se ei ole kovin huolestuttavaa, sillä minä ehdin pujahtaa takahuoneeseen, ja ellen ehdi, makaan kärsivällisesti kaupan lattialla mahallani enkä kurkistele, miltä ryöstäjät näyttävät. Minulle ei myöskään tapahdu ikäviä asioita myöhäisissä junissa, pimeillä kaduilla eikä ostareilla, joilla pyörii peukkukansalaisia. Niissä minun pitää muutenkin tarkkailla valppaasti, onko sammuneita, heikosti liikkuvia tai liian painavaa matkalaukkua raahaavia, joita auttaa.
Hämähäkkejä en pelkää mutta muurahaisia inhoan ja punkkeihin suhtaudun hysteerisesti. Punkkikammoni on järjellistä, mutta muurahaisten epäilen tunkeutuvan kaikista ruumiinaukoista sisälleni. Yöllä, jos en saa unta, tulee mieleen, että karannut kuningasboa on saattanut kiivetä parvekkeelle ja luikertelee avoimesta ovesta ääneti asuntoon. Kyyt eivät erityisesti huolestuta minua. Ne ovat liian arkisia ja todellisia.
Nukkuma-asennolla sinällään ei merkitystä ole, tärkeintä on että nukkuu. Ja koisaamisen jälkeen on tärkeää herätä. (Kaikki ihmiset eivät sitä aina muista tehdä.)
VastaaPoistaMuuten vaikutat elävän kiehtovaa elokuvaelämää. Ja vaikka oletkin leffassa vain statisti, muista silti väistellä luoteja, ne tekevät kipeää osuessaan. Ja varo myös tyttökulta (tahallinen setäklisee!) menemästä mihinkään kaupan takahuoneeseen ryöstön aikana! Koska siellä (ainakin minun näkemissäni gangsterielokuvissa) aina piileskelee toinen ryöstäjä, se Niuvanniemestä karannut, joka... no, parhaassa lykyssä saattaa sinut ns. siunattuun tilaan. Lapsilta kielletyissä elokuvissa kun kaikki on mahdollista.
Ps. Siinä olet oikeassa että hämähäkit ovat ystävällisiä eläimiä.
Unissa minä joskus pysäytän luodit kädelläni. Kun luoti viuhuu minua kohti, nostan vain käteni seis-asentoon, ja niin luoti pysähtyy.
Poista"Elokuvaelämä" on osuva sana. Tänään olin Suomenlinnassa kuuntelemassa musiikkia. Bändin laulusolisti, jonka satun tuntemaan, lauloi jotain sellaista, ettei ole (elämänsä) elokuvaohjaaja vaan elokuvatutkija. Paljon fiinimmin se kyllä oli muotoiltu laulussa.
Sinusta olisi tullut hyvä liikennepoliisi: STOP! Ja autot pysähtyisivät hätkähtäen.
PoistaSinusta olisi tullut hyvä liikennepoliisi:STOP. Ja autot pysähtyisivät hätkähtäen.
PoistaJa minusta hyvä monistaja. Näämmä.
PoistaEi sinusta olisi tullut hyvää monistajaa. Tuossa ylläkin myit monistusmatkalla yhden huutomerkin.
PoistaEnkä minä liikennepoliisina olisi uskaltanut seisoa keskellä autoja. Nehän olisivat voineet uhmata kättäni ja ajaa päälleni.
Mutta olen kyllä hyvä antamaan käskyjä pentulaumalle, joka pitää siirtää bussiin. Ensin tehdään jono bussin oven eteen. Ovesta saa astua sisään vasta, kun minä kosken olkapäätä ja sanon kunkin kohdalla numeron: "Yksi, kaksi, kolme..." Paheksun opettajia, jotka antavat oppilaiden vyöryä säännöstelemättömänä massana bussiin. Onko se nyt ihme, jos lapsia hukkuu, kun niitä ei laske.
Minkä vääpelin armeijamme onkaan sinussa menettänyt!
PoistaPS. Minun sotilaalliset lahjani riittivät nipin napin alikersantiksi. Kun valittiin RUKiin (= upseerikoulu) lähtijöitä, komppanian päällikkö katseli minua tuumaillen, että sinähän et oikeastaan halua sinne lähteä vai mitä…?
Minä olen kuuluisa siitä, etten ymmärrä sotilasarvoista mitään. Kaikki majurit ja kersantit ovat minulle yhtä hämäriä kuin automerkit.
PoistaLuulen kuitenkin, että olisin armeijassa a) herännyt aamulla ongelmattomasti ja b) marssinut kärsivällisesti.
Ilman muuta olisit pärjännyt armeijassa, pärjäsinhän minäkin, jopa viihdyin. Siellä oleellisinta on sopeutua joukkoon.
Poista