Bussipysäkillä istui mies, joka oli ostanut kaksi vesimelonia, Pirkka-kirsikoita ja pienen pullon vodkaa, "jotta pölyt lähtevät yläkerrasta". Muuhun hänellä ei ollutkaan rahaa, sillä eläkepäätökselle ei voinut hakea jatkoa ilman lääkärinlausuntoa eikä lääkäreille ollut aikoja kesällä. Melonitkin hän oli oikeastaan ostanut vaimon rahalla. Bussi oli vähän myöhässä, joten mies ehti kertoa urastaan leipurina. Monet ihmiset sekoittivat voitaikinan ja lehtitaikinan, hän sanoi ja katsoi minua kuin aavistaen minunkin sekoittavan ne. Hän ei kuitenkaan selventänyt voitaikinan ja lehtitaikinan eroja vaan kertoi, kuinka eräs aloitteleva leipuri oli äkkiä ollut epävarma siitä, oliko pannut taikinaan hiivaa vai ei. Kokeneempi leipuri oli ottanut sormiensa väliin nokareen taikinaa, pyörittellyt sitä hetken ja heittänyt vesilasiin. Taikina ei ollut painunut pohjaan. Siitä tiesi, että taikinassa oli hiivaa.
Ehdimme me säästäkin puhua. Minä olin lukenut, että loppuviikosta lämpenee taas. Mies sanoi kuulevansa välillä mielessään Juha Föhrin äänen, joka sanoo, että kohta voikukat kukkivat ja aurinko paistaa – mutta sitten tuleekin päivätolkulla räntää.
Danny hieroi tällä kertaa jalkani. Niitä ei ollut ennen hierottu, joten en tiennyt, sattuuko se vai ei. Danny oli kyllä sanonut, että jaloissa on paljon herkkiä lihaksia. Kun hän aluksi kysyi, saako koskea napakasti, vastasin, että saathan sinä, vaikka en tiedäkään, tekeekö se kipeää. Muitten lihasten hierominen tuntui enimmäkseen miellyttävältä, mutta sisäreisien lähentäjien käsittely koski niin paljon, että voihkaisin. Dannyn äidinkieli ei ole suomi, eikä hänen kielitaitonsa riittänyt lohduttelusanoihin. Hän hymähti ja kysyi hetken päästä, voiko hieroa minua kyynärvarsilla, jolloin kosketus on viisi kertaa tehokkaampaa. Suostuin viisi kertaa tehokkaampaan kosketukseen.
Kun Danny siirtyi oikeaan pakaraani, hän kysyi, voiko laskea alushousuni puoliväliin. Annoin luvan. Mietin, onko moniakin, jotka tulevat alaraajahierontaan ja kieltävät alushousukankaan siirtämisen. Ja jos joku kieltäisi, mitä sitten tapahtuisi? Danny oli varmaan käynyt asiakkaiden rajoja käsittelevän kurssin. Oikean pakaran hierottuaan hän nosti alushousuni takaisin ylös. Kun hän aloitti vasemman pakaran hieromisen, hän esitti uudestaan kysymyksen, voiko laskea alushousuni puoliväliin. Annoin uuden luvan. No, koskaanhan ei voi olettaa. Mieleni olisi voinut muuttua pakaroiden välissä.
Tänään vein äidin Järvenpäähän. Istuin käytävässä odottamassa, kun hän oli tutkimushuoneessa. Olin varannut kirjan mukaani. Tarjolla olisi ollut myös kivennäisvettä, mehua ja keksejä, mutta minulle riitti "Mies jolla on naisen sydän". Mies matkusti paraguaylaiseen vankilaan ja yritti saada vankeja puhumaan, kertomaan oman tarinansa.
Äiti oli vähän pettynyt, koska ei saanut muistitestistä täysiä pisteitä. Hän oli ymmärtänyt erään tehtävänannon väärin. Muuten oli mennyt hyvin. Kolmen vuoden kuluttua on lisää muistitestejä ja viiden tai kuuden vuoden kuluttua selviää, piikitettiinkö häneen vaikuttavaa ainetta vai lumerokotetta. Äiti sanoi rastittaneensa yleiseksi mieliala-arvokseen 88 pistettä sadasta. Hän on aina pitänyt rastittelukaavakkeista.
Bensa-aseman kahvilassa meille annettiin arvat, jotka piti raaputtaa. Minä raaputin lusikalla ensin äidin arvan ja sitten omani. Me kumpikin voitimme munkkirinkilän. Pakkasin ne äidille pieneen paperipussiin. Tämähän oli voittoisa matka, äiti sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti