Katselin halvaantuneen miehen Instagramia. Uusin kuva oli kuuden vuoden takaa. Ei hän silloin vielä ollut halvaantunut. Nyt hän makaa sängyssä eikä yksikään raaja toimi. Instagramissa oli kuvia koirasta ja kesähuvilasta. Ihmisiä ei ollut. Ehkei minunkaan Instagramissani olisi ihmisiä, jos siellä olisi jotain.
Sanni näytti minulle muitakin kuvia halvaantuneen miehen kesähuvilasta. Niissä kuvissa oli ihmisiä ja mansikkakakkua, ihmiset siristelivät silmiään, kun aurinko häikäisi. "Kaikilla on suru ainakin yhdestä perheenjäsenestä", sanoi G, ja se tuntui painokkaalta ja klassikkoromaanilliselta, vaikka en heti keksinytkään, ketä minun suruni koskisi. Halvaantunut mies on I:n veli. I:tä en ole nähnyt vuosiin, mutta hänellä on tätä nykyä niin paljon suruja, ettei hän suurinta jaksa enää edes ajatella. Näin G minulle sanoi. Minä sekoitin lusikalla latten jääpaloja. Keskustelu liikkui jotenkin toisin kuin yleensä. G:llä oli paljon aforistista virkettä ja tunteille vahvoja nimiä. Ehkä hän oli toisen kirjansa myötä alkanut tuottaa kehystetympää puhetta.
Kun luin uutisen nuorista, joiden päälle rattijuoppo ajoi, ajattelin ensimmäiseksi Ainaa ja Eloa. Ei kai olisi mahdollista, että heitä sanottaisiin kolmikymppisiksi, jos he eivät vielä ole 30-vuotiaita? Ei kai olisi mahdollista, että vanhemmat lukisivat kuolinuutisesta lehdestä eikä kukaan olisi soittanut sitä ennen? Ei kai olisi mahdollista, että olisi mökillä Savonlinnassa ja jäisi auton alle Helsingissä? Silti ajattelin ensimmäiseksi Ainaa ja Eloa. Ehkä useimmat vanhemmat tekevät niin, kun lukevat onnettomuusuutisia. Ikuinen huoli on vanhemmuuden hinta.
Luin myös toimittajasta, joka oli saanut esteettistä pistoshoitoa. Hänestä pistoshoidot olivat rationaaliselta tuntuva ratkaisu ongelmallisessa maailmassa. Hän arveli, että jos olisi vakaassa taloudellisessa asemassa ja rakastavassa parisuhteessa, kritisoisi itsekin ulkonäkötyötä. Kirjoitus herätti minussa hämmennystä ja keveää kauhua. Uskoakseni kauhun syynä ei ollut vastenmielisyys yleistyviä kauneustoimenpiteitä kohtaan vaan fundamentaalinen kokemus siitä, etten tiedä, miltä kaunis ihminen minusta näyttää. En osaisi kertoa kauneuskirurgille, miltä haluaisin näyttää.
Kävelin Käpylän poikki ja yritin tulla tietoiseksi siitä, minkälaisia kasvoja ja ruumiita minä pidän viehättävinä. Epäilemättä minullakin on jonkinlainen maku, vaikka en olisikaan siitä tietoinen. Pohjolankadulla alkoi tuntua, että saatan usein pitää sukupuolettomilta tai androgyyneiltä näyttäviä ihmisiä viehättävinä. En osaa sanoa, onko politiikalla tässä vaikutusta siihen, mikä minua miellyttää. Olen taipuvainen uskomaan, että tietty sukupuolettomuus on kiehtonut minua jo lapsena. Toki pidän muunkinlaisista vartaloista, kasvoista ja kampauksista. Mutta sukupuolettomuus on ehkä ainoa piirre, jonka kykenen tunnistamaan omista esteettisistä mieltymyksistäni. Katson sellaisia ihmisiä mielelläni. Ihailen heitä. Saatan tuntea jopa fyysistä vetoa. Kuvittelen harhaisesti, että he ovat myös älykkäitä.
Pistoshoidoilla ei kai pyritä ensisijaisesti "kauneuteen" vaan nuoruuteen. Se tosin on onnettoman huteraa nuoruutta. Ihmisen ikä näkyy monesta muustakin kuin kasvojen ihosta, jo tavasta liikkua. Näin vuosia sitten Pinterin näytelmän, jossa nuori näyttelijä esitti vanhaa naista. Hänellä oli taitava meikki ja harmaa peruukki, mutta hän liikehti niin kuin nuori ihminen. Se oli yllättävän häiritsevää. Saatan pitää ihmisissä harmoniasta.
"tietty sukupuolettomuus kiehtoo. sukupuolettomuus on ehkä ainoa piirre, jonka kykenen tunnistamaan omista esteettisistä mieltymyksistäni."
VastaaPoistaminulla on tämä sama. nuorena sukupuolettomuus riitti syyksi kiinnostua esim. juvosesta ja rekolasta. sitten olinkin jo koukussa. tuli ehjä olo siitä, että ihmiset eivät jakaudu niin jyrkästi kahtia kuin systeemi antaa ymmärtää. että biologisella sukupuolella voi olla yhtä vähän merkitystä kuin silmien värillä.
katselin hiljattain yhtä brittisarjaa, jossa oli selibaatissa oleva androgyyni. muistin erään androgyynin vaatesuunnittelijan joka mietti, että jos kulmikas yhdistetään mieheen ja pyöreä naiseen, androgyyni voisi olla pehmeäkulmainen neliö.
Pehmeäkulmainen neliö kuulostaa jotenkin lohdulliselta. Rekolan yhdessä runossa on "neliö, ympyröity".
PoistaHelvi Juvonen oli varhaisen lapsuuteni kauneusihanne. Katselin usien hänen kuvaansa Parnasso-sarjan runokirjan etulehdeltä ja ihmettelin, ettei sisko nähnyt kuvassa samaa ihanuutta kuin minä.
Oliko se Tuomas Akvinolainen - joku kumminkin - joka jo 1200 luvulla todisti että kaikkivaltiaan Jumalankin on pakko kunnioittaa luonnonlakeja: ei Hänkään pysty luomaan pyöreää neliötä. - Mitä sitten ihmisten fyysiseen ominaislaatuisuuteen (voi, mikä sana!) tulee, niin minun on vaikea ymmärrä ihmisiä jotka eivät tätä erilaisuutta hyväksy. -Mitä ja miksi se heiltä olisi poissa... mikään?
PoistaTarkoitin siis "moniominaisuuslaisuutta".
PoistaPs. Varmaan minutkin olisi 14 -v. luokiteltu ties miksi jos kollegaani koulussa (= oppilaat) olisivat saaneet vihiä minun runoharrastuksestani. Sellainen kun siihen aikaan ”oikeille pojille” ei ollut miehekästä, heh he. - No, ei kukaan koskaan kumminkaan tullut mulle mitään nälvimään, ei, koska tiesivät minun harrastavan myös nyrkkeilyä. Ja pystyvän lyömään daktyylisen heksametrisiä iskusarjoja, tarvittaessa.
mikis
VastaaPoistakirjoitit: "minun on vaikea ymmärrä ihmisiä jotka eivät tätä erilaisuutta hyväksy."
niinpä niin. mikä saa ihmisen - lähimmäisilleen ihan lämpimän ihmisen - suoltamaan moniominaisuusvihaa. mikä siinä vihassa vie? ehkä kyse on siitä, mistä freud marx engels & jung laulavat: "kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman / kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua / jostakinhan täytyy löytyä syy vaivoihin / siksi vihaan kaikkee mikä mahdu ei mun aivoihin"
ps. katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa. toinen kertoi miestanssijoista, jotka rakastivat georgialaisia perinnetansseja sekä toisiaan. toinen kertoi englantilaisesta miehestä, joka rakastui englantilaiseen mieheen, joka vähät välitti. miesten välinen rakkaus kehittyi verkkaisesti ja viipyilevästi. tykkäsin vähemmistöidentiteetin iloisesta erilaisuudesta. ei ihminen aina jaksa taistella tai murehtia.
Mikis ja Meri, minusta tuntuu, että ihmiset, joilla on jyrkkiä kielteisiä asenteita eräitä seksuaalisuus- ja sukupuoliominaisuuksia kohtaan, ovat ihmisiä, joilla on jyrkkiä asenteita monia muitakin asioita kohtaan. Ja osa on kasvatettu huonoon asentoon. Kerran olin viikonlopun mökillä, jossa oli lestadiolaistaustaisia ihmisiä. Oikein mukavia ja lämpimiä olentoja, mutta miesihmisillä oli jatkuvasti vitsikkäiksi tarkoitettuja homoheittoja. Ystäväni Hanna sanoi paluumatkalla, että häntä kyllä hävetti veljiensä puolesta. "Eiväthän ne tienneet, että sun tytär elää naisen kanssa", Hanna lisäsi ja kysyi, tuliko minulle paha olo.
VastaaPoistaEi minulle tullut paha olo. Heillä oli historiansa ja asenteensa. Ei sillä ollut mitään tekemistä minun elämäni kanssa. En minä tuollaisissa tilanteissa yleensä välitä rettelöidä. Silkka tietoinen pahantahtoisuus on eri asia.
Minä olin tänään Elon kanssa katsomassa "Kuopusta". Siinä oli musliminuori Fatima, joka rakastui naiseen. Nätti ja surullinen leffa.
Oletan, ettei ainakaan miehiä yhdessä asuvat naiset ärsytä samalla tavalla kuin yhdessä asuvat miehet.
PoistaVaikka minunkin elämäni aikana asenteet ovat muuttuneet paljon, niin yllättävän yleistä tämä himoviha ikävä kyllä yhä on. Ennenhän näitä suhteita peiteltiin enemmän kuin nykyään, syystäkin, joten ehkä julkisuus vaikuttaa.
Monia ärsyttää varmaan myös ns. julkkishomojen bimboilu eri yhteyksissä eli nykyisin yleinen kiintiöinti - esim. erilaissa tv-jutuissa pyrkimys monimuotoisuuteen.
Niiden tarkoitus on hyvä, mutta tavallaanhän ne vahvistavat sitä, että erilaisia ollaan. Eikä siinäkään sinänsä mitään, mutta joitakin se alleviivaus usein hieman ärsyttää - minuakin.
Mitä on julkkishomojen bimboilu? Onko se jotenkin erilaista kuin julkkisheteroiden bimboilu? Oletan, että viittaat tv-jutuilla realityihin tai vastaaviin viihteisiin. Sen verran vähän katson niitä, etten ihan saa kiinni siitä, mistä puhut. Tv-viihteitä en tee, joten mahdollisista kiintiöinneistä en tiedä. Vähän ihmettelen, jos sellaiset vielä katsotaan tarpeellisiksi. Esimerkiksi minun tuttavapiirissäni varmaan yli kolmannes on jonkinlaisia queer-kansalaisia, jos luokittelemaan ryhdytään. Enkä ole tehnyt mitään kiintiötä.
Poista”Moniäänisyys sisällöissä tarkoittaa tasapainoista ja totuudenmukaista kuvaa Suomesta ja maailmasta. Se ymmärretään Ylessä laajasti; huomioitavia asioita voivat olla esimerkiksi ikä, sukupuoli, koulutustausta, jokin aistivamma, etnisyys, kieli tai asuinalue. Yle haluaa tavoittaa kaikki suomalaiset ja tarjota jokaiselle merkityksellistä sisältöä.”
PoistaMinusta tuo moniäänisyyssitaatti kuulostaa siltä, että Yle pyrkii samaan kuin otantatutkimus: pyritään poimimaan otos, joka edustaa mahdollisimman hyvin perusjoukkoa. Muistelen lukeneeni, että Suomessa maahanmuuttajataustaisia (1. ja 2. polven ihmisiä yhteensä) on lähemmäs 12 %. Queer-ihmisiä on vaikeampi laskea, mutta heitä lienee lähes saman verran. Nepsyjä on enemmän kuin kumpiakaan edellisistä. Aistivammaisten prosenttiosuuksia en tiedä. Arvelen, että pääkaupunkiseudun asukkaat ovat yliedustettuina monissa viihdeohjelmissa ja uutisissa. Toki näiden ryhmien edustajissa on paljon päällekkäisyyttäkin.
PoistaViihdekin määrää sitä, mitä me pidämme tavallisena. Mitä näemme, se on meille olemassa. Minun on vaikea nähdä huonona sitä, että tv-viihteessä esiintyy sellaisia ihmisiä, joita on. Jokainen esiintyjä varmaan kuvittelee edustavansa itseään, mutta me katsojat helposti luokitamme hänet tietyn ryhmän edustajaksi.
Minkä ryhmän edustajaksi sinä itsesi laskisit, jos pääsisit tv-viihteeseen? Perusjampaksi? Eläkeläiseksi?
Riippuu tv-keskustelun tms aiheesta. Identiteettini on hieman horjuva. Kirjoitan ehkä jämäkämmin kuin mitä persoonana olen. No, perusjamppuutta en tunnista itsessäni, eläkeläisiä en viitsi edustaa - olisin ehkä joku sivullinen, ohikulkija, hiljainen hymähtäjä.
PoistaVarmaan moni kiintiöhomona pidettykin pitäisi itseään hiljaisena hymähtäjänä. Valitettavasti emme yleensä saa päättää, mihin ryhmään muut meidät luokittavat.
PoistaVoimme kuitenkin päättää menemmekö tv-ohjelmaan edustamaan tiettyä ryhmää.
PoistaPeriaatteessa olen tietysti sitä mieltä, että jokainen saa olla millainen on ja millainen haluaa olla, kunhan ei vahingoita muita. Eikä kukaan meistä ole vain jonkin ryhmän edustaja, vaan ihminen.
Arveletko, että niiltä tv:ssä näkemiltäsi bimboilevilta homoilta on kysytty, tulevatko he edustamaan homoja ohjelmaan? Vai olisiko mahdollista, että on vain kysytty, tuleeko mukaan ohjelmaan?
PoistaArvelen. No, ehkä ei suoraan kysytty juuri noin, mutta kun ihan tavoitteena on monimuotoisuus, niin tietysti valinta tehdään sen perusteella - eli etsitään erilaisia ihmisiä edustamaan erilaisia ihmisiä, myös homoja.
PoistaSuomi on niin vähäväkinen maa, että pakostahan siellä sitten samat hauskat ja persoonalliset tyypit pyörivät edustamassa monimuotoisuutta.
Minua hieman hymyilyttää, ettet ole näkeväsi tässä mitään tarkoituksellista - vaan kun ihmiset ovat erilaisia, niin tv-ohjelmissakin heitä sitten on ihan luonnostaan.
Tämä onkin ilman muuta esim. Ylen tarkoitus. Eikä siinä mitään.
Minusta tuntuu, että puhumme toistemme ohi.
PoistaYritän sanoa, että ikävää, jos homoseksuaalisten ihmisten keskeinen ominaisuus katsojille (sinä) ja rekrytoijille (oletetusti) viihdeohjelmissa on edelleen homoseksuaalisuus. Kuvittelin, että joku saattaisi päästä ohjelmaan, koska on hauska, tyhmä, älykäs, suorasanainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, somejulkkis, poliittisesti radikaali, riidankylväjä, musikaalinen, ylettömän epäsosiaalinen tai hiljainen hymähtelijä. Esimerkiksi.
Elokuvissa ja sarjoissa on minusta nähtävissä sellainen muutos, että jos henkilöllä on epätyypillinen seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti, sitä ei ole automaattisesti ongelmallistettu eikä se ole draaman keskeinen elementti. Se on ihanaa.
tee, voisiko tässä ohipuhunnassa olla kyse siitä samasta asiasta, josta joni mitchell laulaa: i know you don't like weak women / you get bored so quick / and you don't like strong women / 'cause they're hip to your tricks.
Poistasanoissa on perää, kuten me fiksuja, omanarvontuntoisia ja vahvoja miehiä tuntevat naiset tiedämme.
Meri, sinun blogissasi puhuttiin taannoin "Henkilökohtaista"-palstan ilmoituksista. Minun suurimpia hupisuosikkejani ovat ne, jotka kertovat olevansa "huumorintajuisia", "älykkäitä" tai "avarakatseisia". Niin kuin niitä itse itsestään kykenisi mittaamaan.
PoistaMutta mitä Luukkaaseen tulee - ja nyt siirrynkin puhumaan suoraan hänelle -, niin haloo, Luukas, kuuletko: minä haluaisin kuristaa sinut joka kerran, kun jokin sanomani "hieman hymyilyttää" sinua. Siinä asetat sellaisilla ilmauksilla itsesi vallankäyttäjäksi, viisaaksi aikuiseksi, joka salaa hymyilee lapselle. Paljon kivempaa, reilumpaa ja tasa-arvoisempaa olisi se, että vetäisit turpaan. Ymmärrätkö? Älä tee itsestäsi setää minulle.
tee, luukaksen totaalisen raivostuttava miesselittäminen muistuttaa omaa itsevarmaa selittämistäni ja pätemistäni, joka yleensä kostautuu saman tien. varman tuntuinen mielipide saattaa sortua heti alta.
PoistaAiemmin kaikenlainen miesselittäminen herätti minussa hyvin vähän mitään, lähinnä vain olankohautuksen. Nykyään ärsyynnyn helpommin tietyistä keskusteluasennoista. En tiedä, mistä muutos johtuu. Ehkä olen vanha ja kadottanut haluni myötäillä Tietäjiä. Nuorempana koko naisoleminen pyöri pitkälti sen ympärillä, että sai hyväksyntää, kun auttoi miehiä pysymään jalustalla.
PoistaMutta pohjimmiltani olen surullinen siitä, että Luukas ja minä emme enää ymmärrä toisiamme. Joskus oli toisin.
Sinua, Meri, en muista nähneeni minkäänlaisissa miesselittäjän saappaissa. Sinä et käytä tiettyjä triggeröiviä fraaseja. Sellaisillahan aika usein Tietäjän asema otetaan.
Tee - pyydän anteeksi, että ärsytän sinua. Joskus nipotukseni ärsyttää itseänikin.
PoistaMistä me edes kiistelimme? Siitäkö todella, että miten ihmiset tv-keskusteluihin valitaan?
Tee, minä oikeasti tykkään sinusta, olen aina tykännyt kuten tiedätkin, mutta vaikenen nyt hetkeksi. Älä ole vihainen. Luuk. 6:31.
Et sinä nipota, Luukas. Nipottaminen on yksityiskohtiin takertumista ja niistä väittelemistä. Sellaisen ymmärrän hyvin, koska itsekin harrastan sitä.
PoistaOikeastaan luulen, että jollakin tavalla olet minulle yhä vähän vihainen tai loukkaantunut eräistä menneisyyden asioista. Ja siksi olet varautuneempi kuin ennen. Et anna itsestäsi niin paljon kuin jossakin aiemmassa blogissa. Otat samanlaisen näennäissujuvan puhujaroolin kuin tuolla toisaalla: kerrot, miten asiat maailmassa ovat. Siihen minä reagoin.
Mutta ei minun suututtamistani pidä pelätä. Enkä tarvitse tykkäämisvakuutteluja. No, tuo tämänkertainen oli ihan kiva, koska puhuit vain itsestäsi etkä sanonut, että me Mikiksen kanssa tykkäämme sinusta.
”… jollakin tavalla olet minulle yhä vähän vihainen tai loukkaantunut eräistä menneisyyden asioista”
PoistaNo, en ole, enkä edes muista mihin viittaat.
Emmehän me ole ikinä edes tavanneet, kerran piti mutta ei onnistunut, enkä muista meidän ainakaan kovin paljoa ennen kiistelleenkään - vaikka maaliskuun oinaana olenkin aina valmis pökkimiskisaan. Elävässä elämässä voin olla vaiteliaampi.
Tykkääminen on vanhaa perua, niitä ammoisilta alkuajoilta, ei sille mitään voi.
Eteenpäin sitten vaan. Jääköön Mummo lumeen.
Poistatee, samaistun jonkinlaiseen queer-kansalaisuuteen. kun olin nuori, queer ei ollut vielä rantautunut suomeen. olisin tarvinnut sitä. nythän identiteettikattaukset ovat ihanan moninaisia.
VastaaPoistaLuulen, että minunkin identiteettini olisi toisenlainen, jos eläisin nuoruuteni nyt.
PoistaJäin miettimään omaa väitettäni siitä, että tuttavistani yli kolmannes on jonkinlaisia queer-kansalaisia. Taitaa niitä olla paljon enemmänkin. Sitä ei vain tule ajatelleeksi, että omat läheisetkin voi luokittaa joksikin.
Mistähän tällaisen gueerin tunnistaa? Minä en tunnista muita kuin osan homoista, lesboja taas en tunnista lainkaan, muista puhumattakaan. Tunnen monia miesparejakin, mutta en yhtäkään naisparia.
PoistaPride-kulkueessa tietysti olen nähnyt erikoisti pukeutuvia erilaisia ihmisiä, mutta en ihan oikeasti tiedä millä tavalla he ovat ”gueereja”. Eikä se minua niin kauheasti kiinnostakaan, marssin mukana vain ihmisyyden ja tasa-arvon puolesta.
Niin, paras vastaus lienee, ettei heitä - queereja - tarvitse sen kummemmin tunnistaakaan.