Pakkasesta

Putket olivat olleet kolme päivää jäässä. Vessat oli lukittu, ja jos piti pestä kädet, oli juostava pakkasen läpi päärakennukseen. Kolmantena päivänä olin jo lähdössä kotiin, kun huomasin siivouskomeron edessä lammikon. Se kasvoi hetki hetkeltä. Koska minulla oli kengät jalassa, kävelin lammikon läpi ja avasin siivouskomeron oven. Komeron lattia oli kokonaan veden alla. Vettä oli monen sentin syvyydeltä ja lisää tuli. Siivooja oli pannut pesukoneen pyörimään ja jostakin kohtaa vesi pulppusi lattialle. Yritin nähdä pesukoneen virtajohtoa, mutta se jäi jonnekin korkean koneen taakse. Kahlasin pesukoneen luo, etsin pesukoneen etupaneelista STOP-napin ja painoin sitä. Käänsin kaksi hanaa off-asentoon. Yritin ymmärtää, loppuiko veden pulppuaminen ja pitäisikö minun alkaa heitellä pikkuisia pölyrättejä valtamereen. Soitin kouluisännälle. Hän oli jo kotona mutta lupasi tilata paikalle kuivausihmisiä tarkastelemaan vedenpaisumuksen astetta. Minun hän käski lähteä kotiin. Minua vähän arvelutti jättää meri paikalleen, mutta tottelin kehotusta.

Seuraavana aamuna meri oli kadonnut. Kyllä siihen aika monta tuntia oli mennyt, sanoi kouluisäntä. Sää oli vähän leudontunut, kraanoistakin tuli vettä taas. Viemäriputkissa oli varmaan vielä jäämöhkäleitä, koska lattiakaivoista nousi saippuvaahtoa lattialle, jos pesi käsiään pitkään.

Olin eilen kuuntelemassa Elon esiintymistä. Palatessa piti odottaa bussia niin pitkään, että menin pitseriaan lämmittelemään. Olisin ostanut kahvin, mutta sitä ei ollut, joten ostin pillimehun. Mehupurkissa oli hylkeen kuva ja kehotus pelastaa saimaannorpat. Minunkin mehustani annettiin 10 senttiä saimaannorpille. En kehdannut olla pelkän norppamehun hinnalla kovin pitkään pitseriassa, joten siirryin K-kauppaan, joka oli vielä kolme minuuttia auki. Ostin banaanin ja söin sitä hetken tuulikaapissa. Kävelin pysäkille palelemaan. Ennen bussia sinne tuli pitserian työntekijä, se, joka oli myynyt minulle norppamehun. Hänkin näytti palelevalta. Ajattelin Triplassa öitään viettäviä asunnottomia. Ilahtuisivatko he, jos kävisin jakamassa heille täkkejä? Vai muuttuisivatko täkit nopeasti kauppatavaraksi? Bussi tuli, enkä ehtinyt päättää, kuinka monta täkkiä kykenisin kantamaan Triplaan ja mistä ne hankkisin.

Muutama vuosi sitten olin kuuntelemassa Liisa Akimofia. Kun olimme nousemassa raitiovaunuun Mannerheimintiellä, bussilippuni putosi jalkakäytävän ja raitiovaunun väliseen kapeaan kuiluun, osin vaunun alle. Refleksinomaisesti kumarruin nostamaan lippua. Sain sen käteeni. Raitiovaunussa O sanoi, että tuo ei ollut kyllä yhtään teemäistä toimintaa. Sehän oli riskialtista. Teemäistä olisi ollut jättää lippu paikalleen ja odottaa, että raitiovaunu lähtee pysäkiltä pois. Mutta silloinkin oli kylmä päivä. Tuuli tuli iholle hihansuista, ja minä halusin lämpimään.

Tämä talvi on ollut ihmeen aurinkoinen. Taivaalla ei ole pilviä peittona, ja siksi lämpö pääsee karkaamaan. Kun kävelee päivällä tuolla pakkasessa, tulee mieleen lapsuuden kaakaot ja hiihtomajojen kuumat mehut, joita sai, kun oli tarpeeksi pitkään reippaillut kylmässä. Juuri nyt voisin juoda suuren mukillisen kaakaota, mutta kaapissa ei ole ollut Van Houtenia moneen vuoteen.