Essin entinen mies on kuolemassa. Mies on toivonut, että Essi tulisi leikkaamaan hänen hiuksensa. Ehkä kuollessa alkaa kaivata tutuinta kosketusta, menetettyjä ihmisiä ja päiviä, jolloin oli nuori ja haluttu. Essi ei tiedä, meneekö leikkaamaan. Hän on kyllä jo tilannut hiustenleikkuukoneen Virosta mutta miettii edelleen, tahtooko hiplata niskaa mieheltä, joka kohteli häntä siten kuin kohteli. Tunteet kuplivat, ja jonakin hetkenä viha pulpahtaa pintaan niin, että Essin on mentävä vessaan itkemään.
Huomenna kannan Elon laatikoita. Painavimmat huonekalut hän antoi pois tai vei Kierrätyskeskukseen. Lähtötalossa on hissi, tulotalossa ei. Islan tavarat on siirretty jo. Heillä on makuuhuoneessa kuusenvihreä seinä ja olohuoneen katonrajassa kulkee boordi. Edelliset asukkaat jättivät seinäsyvennykseen pienen punaisen muovinorsun tuomaan onnea.
Itsenäisyyspäivänä menen äidin luokse. Ehdotin, että leipoisimme yhdessä niin kuin 40 tai 50 vuotta sitten, mutta äiti ei innostunut leipomisesta. Hän haluaa katsoa linnanjuhlia ja käydä kuuntelemassa musiikkia monitoimitalolla. Niin tietysti teemme. En usko milloinkaan muuttuvani ihmiseksi, joka vaatisi muita toimimaan minun toiveeni mukaan. Silti minua vähän surettaa, ettei äiti leivo minun kanssani. Osaan minä toki yksinkin focacciani paistaa.
Jouluksi pitäisi taas kirjoittaa kaksi viisisanaista runoa. Mäkelänkadulla katsoin katkottuja puita ja kirjoitin toisen.
Katkotut puut. Tukitut suut. Joulu.
VastaaPoistaJoulu tulla jolkuttaa. Voihan vattu.
PoistaRunoni - jos sitä siksi haluaa kutsua - kuvaa ihmisen joulustressiä. En toivo sille etsittävän muuta symboliikkaa.
PoistaOlette vissiin aitoja jouluihmisiä, kun runoihinne putkahtelee joulua noin. Minun runoissani ei ole vähääkään joulua. Kuolemaa on. Kyllä on jouluna kivaa natustella vönerpaistia ja lukea kuolemasta.
PoistaPutkahtelee, koska runo piti kirjoittaa jouluksi.
PoistaSiksi tuossa sanoja on kuusi.
Mikään jouluihminen ole. Tapanin, Tepon ja Tahvon päivä 26.12 on siitä kiva että se pahin hössötys - huh, huh - on ohi. Hyvää arkea vaan kaikille!
PoistaOnko joulua pakko viettää kalenterin mukaan?
VastaaPoistaEi. Joulua voi viettää vaikka heinäkuussa. Ainakin kun ei ole lapsia - ihmisiä jotka ovat ikänsä puolesta lapsia.
Meillä joulua vietetään 1,5 viikon päästä.
Ps. Kirjan nimi on Voita.
Luvattu ilmestyväksi 12.1.2026.
Joo! Silloin, kun Aina ja Elo olivat pieniä ja minä kotona enkä töissä, me vietimme joulua usein monta päivää etuajassa. Aloitimme juhlimisen keskiyöllä. Pennut nukkuivat illan ja heräsivät yöllä ruokapöytään. Oli tunnelmallista. Siihen aikaan uskalsin vielä polttaa seinäkynttilöitäkin. Yhtenä jouluna kuusi seisoi roskapöntössä, koska en löytänyt kuusenjalkaa mistään.
PoistaJouluaatto oli sitten ihan tavallinen päivä. Monena aattona kävimme kirjastossa, koska se oli niinä vuosina joulunakin auki.
"Voita" pistetty nyt muistiin.
Joulukuusi roskapöntössä ja joulujuhla keskiyöllä - kuulostaa hienolta ja erilaiselta, ei juhlavaatteissa pönötykseltä, jossa kaikkien on keskusteltava asiallisesti, lasten oltava nätisti siihen asti kunnes pukki tulee.
PoistaMiksi lapsia ylipäätään kiusataan viikkokausia ja vielä tunteja ennen lahjojen jakoa? Mitä välii??
Todellakin, minuakin on alkanut pänniä tämä lasten pelottelu. Eilenkin poika komensi tyttäriään (6 ja 4), jotka innoissaan vähän riehuivat kun pääsivät meille, että jos nyt ette heti lopeta niin joulupukki ei tuo teille lahjoja…
PoistaEn yleensä puutu lastenkasvatukseen, mutta nyt ärähdin, että älä pelottele, ei pukki näin pienistä suutu. (Poikahan on minun lapseni, joten saan pitää hänelle kuria.)
Kyllä aikuisillekin lapsille saa kuria pitää, jos tarvis vaatii. Lapset on lapsia, aina.
PoistaJa isovanhempien luona on aina vähän eri säännöt kuin kotona - tai minulla oli ainakin. Myös siellä, missä oli päivähoidossa ja mistä käsin kävin koulua.
Minun lapsillani ei koskaan käynyt joulupukkia. En käsittänyt, miksi minun olisi pitänyt uskotella heille outoja pukkijuttuja. Toki he lahjoja saivat silti ja odottivat joulua kiihkeästi.
PoistaLuulen, että omat vanhempani eivät koskaan puuttuneet siihen, miten minä kasvatin lapsiani. Eikä puuttunut O:n äitikään. Elo kysyi noin 10-vuotiaana, miksi heillä Ainan kanssa ei ole kotiintuloaikoja vaikka "kaikilla muilla" on. (He tulivat aina ajoissa kotiin.) Kysyin, haluaisiko Elo kotiintuloajan. Hän halusi. Sovittiin sitten sellainen. Elo oli tyytyväinen - ja tuli kotiin siihen aikaan, kun oli ennenkin tullut.
Meillä kävi joulupukki - perinne, niin juuri perinne, meidän molempien lapsuudesta. Erona vain se, että meidän lapsuudessa pukki ei ollut punainen. Poika lakkasi uskomasta joulupukkiin, kun se tunnisti kummisetänsä kädet ja lakkasi meidän mieliksemme esittämästä, ettei huomaa pukin naaman olevan muovia. Meillä on kuva, jossa naamarissa nenä on kuin terskan nuppi 🫣
PoistaEi meidänkään Poikaa varsinaisesti muut kasvattaneet kuin me - ja päiväkodin tädit. Mummot silloin kun se oli mummolassa. No, minun Äiti ehkä jonkun verran, kun sisko oli meillä hoidossa (niillä on 1v3kk ikäeroa) kun olin hoitovapaalla ja sitten kun ne oli isompia, reissattiin kaikki Muumimaailmat sun muut. Pakkohan niitä oli komentaa sen kumpi kerkis. Ne kaksi eli tyylillä "jos toinen hyppää kaivoon niin toinen hyppää takuulla perässä"
Mielestäni lapsille 0,1 - 5,9 vanhoille saa valehdella, että Joulupukki on olemassa, kerrotaanhan heille muutenkin satuja. Vanhemmat kersat kyllä naapurin mukuloilta saavat tietää totuuden, kuten myös muista ”elämän realiteeteista”. Tai viimeistään koulun välitunneilla saavat.
PoistaArmeijassa sain valita jäänkö jouluksi vai uudeksivuodeksi kasarmille, valitsin joulun. Ajattelin että kokemuksena se olisi erikoisempi, ja olihan se, kun pataljoonan komentaja määräsi minut Joulupukiksi. Koska en ole mikään Tauno Palon inkarnaatio, tai edes Esa Pakarisen veroinen luonnenäyttelijä, niin jännittihän se, etenkin kun yleisönä kirkaskatseisten lapsien sijasta oli testosteronia tihkuvia jätkiä. Mutta naamarin takaa oli helppo heittää herjaa ja jakaa Sotilaskotisisarien lahjapussit, kaikille samanlaiset, että se siitä, siitäkin selvisi sen kummemmin traumoitta.
Joulupukki (-pukkeja) on siis oikeasti olemassa. Olen elävä todiste siitä.
Minä muistan erään pukin työpaikan pikkujouluista. Sinne oli tilattu aikuisille soveltuva pukki, jonka oli määrä olla hauska. Pukki esitti olevansa umpikännissä ja päästeli suustaan sitten karkeita mukahauskoja juttuja. Ongelma oli siinä, että kukaan (muu kuin se yksi, joka oli tilauksen tehnyt) ei tuntenut pukkia ja monet luulivat tätä erääksi työyhteisön jäseneksi. Naurua ei syntynyt. Oli hyvin kiusaantunut tunnelma. Joku ohjasi pukin ulos. Minä en luullut häntä työyhteisön jäseneksi, mutta olin vähällä juosta perään lohduttamaan. Luulin, että tilauspukki oli humalassa ja mokannut työtehtävänsä pahan kerran.
PoistaToden totta - Joulupukkeja on olemassa. Mursun lisäksi meilläkin asuu yksi Joulupukki.
PoistaErehtyi kerran vastavuoroisesti esittämään joulupukkia Pojan kummien lapsille. Mursu on nimensä mukaisesti mursun kokoinen, ei siis ihan pieni, ei tarvittu täytteitä. Penskoille oli ostettu kai lelukaupallinen rojua ja talossa olo huone toisessa kerroksessa. Kirosi kuin.. tullessaan takaisin.
Ja kaverin pölkkypää tarjosi vielä "perinteistä: kyllähän nyt pukille huikka maistuu" - huikka kossupullosta vaikka hyvin tiesi, että Mursu on autolla liikkeellä! Pahvi.