Seison hämmästyttävän leveässä haara-asennossa. Tämän olen oppinut valokuvista. En tosin tiedä, seisonko sillä lailla vain korkokengät jalassa, sillä kaikki valokuvat, joita olen viime vuosina nähnyt itsestäni, ovat juhlista. Olen niin tottumaton korkokengänkäyttäjä, että saatan hyvinkin muuttaa seisoma-asentoani, kun tukipisteet kutistuvat. Haara-asennossa en ole hutera viinilasi, jonka tukipinta on pieni, vaan asiallinen juomalasi tai levennetty pöytä.
Lapsuuteni Seura-lehdessä oli juttu kuningatar Elisabetista. Toimittaja kertoi, että Elisabetin sääret eivät ole sirot, tai ehkä hän sanoikin niin nilkoista. Joka tapauksessa Elisabetin jalat olivat jutussa arkiset ja hänellä oli järkevät matalakantaiset kengät. Hän seisoi vakaasti pienessä haara-asennossa, sillä niin tekivät ihmiset, jotka joutuivat seisomaan paljon. Toimittaja teki selkoa Elisabetin painopisteestä ja siitä, miten kenkävalinta vaikutti painon jakautumiseen. Elisabet ei huojunut. Hänen painopisteensä ei keikahtanut koskaan tukipinnan ulkopuolelle. Hän pysyi pystyssä ja vilkutti majesteetillisesti kansalle.
Ainalla oli pitkän häämekkonsa kanssa korkeakorkoiset kengät. Ensimmäisen tanssin jälkeen hän vaihtoi kengät valkoisiin lenkkareihin. Kymmenen vuotta sitten hän oli niin ladylike, että olisi mieluummin saanut rakot varpaisiinsa kuin tanssinut lenkkareissa. Minä omistan yhdet lenkkarit. Tänä vuonna olen käyttänyt niitä kaksi kertaa. Eilen oli kerroista toinen, kun kävelin oppilaitten kanssa Korkeasaaressa. Uudella sillalla tuuli niin, että lippalakit olivat lähteä lentoon.
Fysiikassa oppilaat tekivät kokeen, jossa tuli seisoa selkä seinää vasten ja jalkapohjat tiukasti lattiassa kiinni. Lattialle pantiin seteli, puolen metrin päähän seisojasta. Häntä kehotettiin nostamaan seteli siten, että kantapäät eivät irtoaisi lattiasta. Eihän se tietenkään onnistu, koska seteliä kurkottavan seisojan painopiste joutuu tukipinnan ulkopuolelle ja hän horjahtaa. Miko tosin väitti, että jos siinä olisi ollut satasen seteli, hän kyllä olisi onnistunut poimimaan sen, viis fysiikan lainalaisuuksista.
Luin taannoin opinnäytetyötä nuorallatanssijan keinoista säädellä tasapainoaan. Opin, että aloittelevia nuorallatanssijoita opetetaan katsomaan vaijerin päätä. Näköaisti on tärkeä tasapainon säilyttämisessä. Jos nuoralla sulkee silmät, alkaa huojua enemmän. Myös kirkkaat valot voivat vaikeuttaa nuoralla pysymistä. Tasapainoa olisikin harjoiteltava monenlaisissa valo-olosuhteissa. Nuorallatanssijan oma liikekieli muodostuu siitä, millaisin liikkein hän pyrkii hakemaan tasapainoa. Kukin horjuu ja kätkee horjuntaansa persoonallisesti.
Kun olin lapsi, televisiosta tuli tämän tästä nuorallatanssia. Oli Moskovan suurta sirkusta ja vähän pienempiäkin. Kerran katsoin Siskon ja isän kanssa ohjelmaa, jossa hullunrohkea taitotemppuilija kulki nuoralla kahden pilvenpiirtäjän välillä. Isä alkoi opastaa meitä, kuinka tulisi toimia, jos sellaisessa tilanteessa horjahtaisi. Meitä nauratti Siskon kanssa. Ymmärsimme jo pitää epätodennäköisenä sitä, että joutuisimme pilvenpiirtäjien välille viritetyn nuoran päälle.
Olikohan keväällä kun laulaja Diandraa arvosteltiin mm. sosiaalisessa mediassa siitä, kun hän on lavalla aina vähän haara-asennossa. Ihmettelin arvostelua ja ajattelin itsekseni, että jokainen voi kokeilla miten hyvin pysyy pystyssä, kun laulaa ja tanssii nopean biisin tahdissa ja pitää jalat sievästi yhdessä.
VastaaPoistaKyllä minutkin äiti opetti lapsena istumaan nätisti jalat yhdessä - ei niin kuin miehet jalat levällään. Kotona sen niin väliä ollut, mutta kylässä.
Äiti opetti myös kävelemään pää pystyssä ja pitämään katseen muutamia metrejä edessä päin - voisiko sitä verrata nuorallatanssijoiden harjoituksiin?
Tänä päivänä tasapainoni on huono, syytetään vaikka koronaa 😜 vaikken sitä sairastanutkaan. Kolmen vuoden huimauksesta jäi tapa katsella jalkoihin, etten kompastu. Yritän päästä siitä eroon ja huomaan, että kun katson kauemmas, tasapainoni paranee - en siis ajattele kävelemistä ja askeliani samalla tavalla vaan vain kävelen.
Ihminen on kummallinen kapine, sitä ei voi oppia ikinä.
Minä muistan lehtijutun, jossa kerrottiin, että Aira Samulin puki yli 90-vuotiaana sukkahousut seisten yhdellä jalalla. Hyvin säilyi tasapaino. Heti seuraavana aamuna piti kokeilla, onnistunko samassa. No, onnistuin, mutta tuskin ihan Aira Samulinin veroisesti. Tanssijalla on tanssijan taidot.
PoistaMinun äitini korosti, että selkä pitää pitää suorassa ja kätellessä katsoa silmiin. Jalkaopetuksia en häneltä muista. Nuorena istuin yleensä risti-istunnassa. Kylässä, jos nostin jalan toisen päälle, en tehnyt sitä siveys mielessäni vaan siksi, että helma nousi vähän korkeammalle ja paljasti reittäni.
Nykyään en edes tiedä, miten istun. Kävelen niin, että kengät hajoavat nopeasti. Kun menen portaita alaspäin, kuljen kaiteen lähellä. En minä siitä kiinni pidä, mutta kaiteen läheisyys synnyttää harhan turvasta.
Ei ole Taivo. Taivovoimistelu voisi kyllä olla ylevää. Oma muinoinen liikunnanopettajani oli minun kaimani. Muistan hänen ihmetelleen, kuinka pitkälle työnsin kuulaa. Olin aika pienikokoinen ihminen.
PoistaMutta isän koulun liikunnanopettaja oli entinen kilpauralla menestynyt voimistelija. Hän opetti Siskolle ja minulle kärrynpyörää siirtolapuutarhamökin pihalla. Minusta oli ihmeellistä katsoa, kun aikuinen ihminen sillä lailla kiepsahteli ympäri ämpäri nurmea.
Jaha, vastasin näemmä Mikikselle väärässä paikassa. Mutta ehkä tämä täältäkin löytyy.
PoistaSilmiin katsominen kätellessä ja "reipas" kättely, ei sellainen lahnamainen ote - inhosin lääkäreitä, jotka eivät kätelleet kunnolla. Ei tarvitse puristaa luita murskaksi mutta napakka ote.
PoistaKävelen myös kaiteen vieressä ja harmikseni joudun myös lähes aina ottamaan siitä tukea, vaikka yritänkin kävellä ilman tukea. Johtuu myös huonosta näöstä, en aina hahmota missä portaan reuna on - tai miten se pitäisi sanoa, mutta ymmärrät varmaan.
Helkkari näitä vaivoja mitä ikä ja Riesa on tuonut tullessaan.
Mutta muistutan itseäni mummuni sanoin: "Se on hyvä, että aamulla, että johonkin sattuu tai jostain kolottaa, tietää olevansa hengissä. Sitten kun ei enää satu, on kuollut"
Mikikselle ja Luukakselle: kävin viimeksi keväällä fysioterapeutilla ja hän teetti minulla kaikenlaisia "sirkustemppuja" (ihana nuori nainen). Välillä nauroimme kumpikin katketaksemme, kun ei minusta vain ollut tekemään niitä tehtäviä jotka kaavakkeeseen oli merkitty. Sain lausunno tyyliin "ei tuota voi yksin luontoon päästää" 😂
Sitä olin mennyt hakemaankin.
No, saako kysyä mikä teidän koulun voimistelunopettajan nimi on?
VastaaPoistaOnko hän Taivo?
"kukin horjuu ja kätkee horjuntaansa persoonallisesti". tämä on ihanasti sanottu. samoin "asiallinen juomalasi".
VastaaPoistatykkään katsella napaseutuohjelmia, joissa kiipeillään pystysuoria ja usein lähes saippuanliukkaita seinämiä ylös. on edettävä jääkenkien, köysien ja hyvän tasapainoaistin avulla. muutaman kymmenen metrin matkaan joudutaan välillä käyttämään parinkin tunnin jatkuva ponnistelu. sumussa on kaikkein vaikeinta. tasapainoaisti saattaa pettää, jos katseelle ei ole mitään kiintopistettä.
omat refleksini ja balanssini eivät ole huippuvireessä varsinkaan talvella. usein jalkakäytävän paikalla on ihmisjaloin hankeen poljettu kapea ura, jonne tasapainoaistin heikkoutta potevalla ei ole minkäänlaista asiaa.
olen nähnyt dokumentin ranskalaisesta philippe petit -nimisestä nuorallakävelijästä, joka käveli world trade centerin tornien väliin pingotetun nuoran päästä päähän useamman kerran. välillä hän istuskeli vaijerilla luontevasti kuin viettäisi aikaa kotisohvalla.
Minusta tuntuu aika usein, Meri, että me viehätymme samantyyppisistä kuvista. En oikeastaan osaa perustella tätä enkä antaa esimerkkejä. Mutta jokin teksteissäsi ikään kuin tunnistuu minussa.
PoistaJoskus olen ottanut oppilaitten kanssa kilpailun, kuka kykenee seisomaan pisimpään yhdellä jalalla. He voittavat minut leikiten. Luulen olleeni lapsena siinä lajissa paljon parempi kuin nykyään. Lapsena en juuri katsellut omia jalkojani enkä tien pintaa, juoksin ja hypin vain.
Pystytkö seisomaan yhdellä jalalla yli minuutin?
PoistaSeison yleensä joka aamu molemmilla jaloilla sen verran, toinen jalka nostettuna ylös käsien varaan. Sen jälkeen sama niin, että jalka on takana ylhäällä.
Heti jos huoneeseen tulee toinen, tasapaino alkaa horjua.
Kokeilin. Minuutti onnistui. Aika tavalla kyllä huojuin.
Poista”Lattialle pantiin seteli, puolen metrin päähän seisojasta. Häntä kehotettiin nostamaan seteli siten, että kantapäät eivät irtoaisi lattiasta.”
VastaaPoistaEihän se onnistu kumartumalla, mutta suoraan kyykistymälläpä onnistuu. Kokeilin juuri.
Kantapäiden pitää olla seinässä kiinni ja jalkojen yhdessä. Ihmettelen, jos siitä asennosta onnistut kyykistymään ja yllät seteliin.
PoistaKokeilin taas. Jalat yhdessä, tiukasti seinää vasten, kyykistyin suoraan alas ja poimin ”setelin” eli paperipalan, joka oli 53 cm päässä seinästä.
PoistaMikiskin voisi kokeilla. Luulen että hänkin onnistuu, olemme näet hieman samantyyppisiä luikureita.
Ehkä olet avaruusolento. Kun normaali ihminen kyykistyy, polvet menevät eteenpäin ja pylly taaksepäin. Jos seinä vastassa, pylly ei voi mennä taaksepäin ja siksi painopiste siirtyy tukipinnan ulkopuolelle. Osaatko analysoida, miten onnistut tehtävässä? Minun ymmärtääkseni kaikki tasapainon säilyttämiseksi tehtävät vastaliikkeet ovat mahdottomia, koska tukipintaa ei voi kasvattaa eikä taaksepäin kallistua.
PoistaKokeilin viimeisen kerran (seuraava on näytös kapakassa). Laitoin kantapäät tiukasti seinään, samoin pylly, hartiat ja pää. Sitten aloin taivuttaa jalkojani ja laskeuduin pitkin seinää niin, että pylly, hartiat ja pää olivat koko ajan seinässä kiinni. Laskeuduin alas asti, ojensin käteni, poimin kuvitteellisen viskilasin ja nousin takaisin ylös.
PoistaMiehet ja naiset ovat keholtaan erilaisia, luojan kiitos.
Sinulla on oltava pitkät kädet? 🤔🤔
PoistaEikä pyllyä ollenkaan. Mutta olen silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä. Uhmaat fysiikan lainalaisuuksia, Luukas.
PoistaOlen ihan varma, että Mikis pystyisi samaan. Hän on sen tyypin ex boxari, pitkäkätinen ja liikkuvainen kuin elohopea, ei ollenkaan tyypillinen tuhti jyrä. Vikkelämpi kuin Cassius.
PoistaTyön puolesta tapasin Lissun, mutta kovempi juttu oli se, kun kirjakauppa matkalla Charing Cross Rdilla näin Lissun ajavan ohi autossaan, jossa hän istui hattupäässä.
VastaaPoistaTeki mieli ottaa päästä hattu, jota en silloin omannut, kun Kuningatar ajoi ohi meidän muiden prolejen joukossa.
Minä katsoin kerran Elisabetin joulupuhevideon Youtubesta. Olin yllättynyt siitä, miten täydellisen takeltelematta hän puhui. Ja miten hillitty hän oli. Mutta kai sitä vuosikymmenissä oppii sekä puhumisen taidon että omien tunteitten vaientamisen.
Poista