Annikin puista putoilee omenoita, eikä niitä kukaan kerää. Annikki ei itse taivu, Birgitta on sairaalassa eikä muita oikeastaan ole. Paitsi äiti. Annikki soitti ja kysyi, voisiko äiti tulla hakemaan omenat nurmikolta, että ne eivät menisi haaskuun. Ei äiti kykene kantamaan viiden kilon omensäkkejä, joten hän soitti avukseen Tuulikin, joka on juuri ollut lonkkaleikkauksessa. Tuulikki ajoi autonsa Annikin pihaan, ja äiti, joka oli ainoa taipuva vanhus, keräili omenat maasta säkkeihin. Sitten säkit pakattiin Tuulikin autoon. Äiti vei omat säkkinsä kotiin ja kirjoitti minulle, voisinko hakea omenoita ja keittää niistä itselleni sosetta, koska hän ei ehdi syödä kaikkea eikä sitä paitsi ole huomenna enää kotonakaan vaan Mikkelissä. Minä vastasin, että en minä mitään soseita keitä eikä O syö omenoita enkä minäkään viittä kiloa. Niin Annikin haaskunurmelta pelastetut omenat jäävät nyt äidin parvekkeelle. Ehkä joku syö niistä joskus muutaman. Jäniksille ja myyrille olisi voinut kelvata.
Latinassa omenaa ja pahaa tarkoittavat sanat näyttävät melkein samalta. Varhaislapsuuteni nokkeluustestejä oli arvoitus omenapuusta. Puussa oli omenoita. Kun puuta ravistettiin, ei puussa eikä maassa ollut omenoita. Miten se on mahdollista?
Inhosin omena-arvoitusta lapsena ja inhoan edelleen. Vastaus on nimittäin se, että alun perin puussa oli kaksi omenaa. Kun puuta ravistettiin, toinen omena putosi maahan. Siten omenoista ei voi puhua monikossa puussa eikä maassa.
Puussa oli pahuutta. Kun sitä ravistettin, pahuudesta osa kolahti nurmikolle. Niin ei puu ollut enää kovin paha eikä maa järin hyvä. Myyrä kaivoi käytävän mullan alta maan päälle ja katsoi, millaista on, mutta ei se nähnyt mitään, koska oli liian valoisaa ja sen silmät olivat eläneet pimeässä niin pitkään, ettei sille ollut mitään iloa valosta. Siten se ei nähnyt pahaa eikä hyvää eikä edes taivasta. Se tunsi vain kostean mullan pienten pehmeitten jalkojensa alla ja haistoi kaikki lähimaailman hajut. Osittaispahuuteen jäänyt puu huojui hiljaa tuulessa myyrän päällä, ja kun syksy ennätti pitemmälle, syvänpunaiset lehdet leijailivat myyrän turkille, sillä kaikkien yllätykseksi puu olikin kirsikkapuu eikä omenapuu ja myyrä oli Zdeněk Milerin piirtämä.
Elo puhui jossakin radiohaastattelussa ranskalaisesta animaatiosta, jossa veijarisatakieli laulaa, että elämä on hedelmä ja kuolema on kivi sen sisällä. Rakkaus on koko hedelmäpuu.
Lapsena piti pelätä sitä, että vahingossa nielaisee kirsikan kiven ja sen takia mahassa alkaa kasvaa kirsikkapuu. En minä siihen tietenkään uskonut enkä siihenkään, että jos tuuli kääntyy, kun katsoo tahallaan kieroon, silmät jäävät sellaiseen asentoon. Mutta siltikään en tahtonut katsoa kieroon, vaikka Sisko yllytti, ja kirsikan kivien kanssa olin erityisen tarkka. Jostain syystä omenoissa ja appelsiineissa ei ollut tällaista vaaraa. Niiden siemenet minä nielaisin kokonaisina tai joskus pureskelin ne rikki, kun piti maistaa, miten väkevä siemen on.
Tämä oli hyvä esimerkki maailman jakautumisesta sekä hyää ja pahaan, tai niin minä tämän ymmärsin. Suurin osa meistä ei näe harmaan ei sävyjä, vaan ainoastaan mustan ja valkoisen, hyvän ja pahan ja elävät sen mukaan. On olemassa vain me ja sitten ne toiset jotka ovat pahoja.
VastaaPoistaJoskus musta Teepussi tuntuu että sä teet salaa jotain tutkimusta ihmisten ajattelumallista ja siitä miten he suhtautuvat eria asioihin mutta vaikka olisikin niin, olen mielelläni koekaniiinina koska nämä sun tekstit ovat hyviä, pistävät tai oikeastaan pakottavat ajattelemaan ja mä pidän siitä, ihan oikeasti.
Jaa, maailman pahuus? En minä kyllä huomannut sitä ajattelevani kirjoittaessani, mutta mistäpä sitä alitajuntansa viestittelystä tietäisi. Enkä ehkä edes osaisi sanoa, mistä kirjoitin.
VastaaPoistaOlin parikymppisenä hetken töissä ns. eroottisella linjalla (= eroottissävyistä jutustelua tietokonetta näpyttämällä, minuuttitaksa asiakkaille 9,95 mk/min). Siellä muuan roolihenkilöni väitti tekevänsä tutkimusta ihmisten ajattelutavoista. Miehet eivät kauheasti ilahtuneet siitä. He riensivät kiireesti toisen tai kolmannen hahmon luokse. Nekin minä olin, mutta sitähän miehet eivät tieneet. Ajattelutavat kävivät kyllä selväksi.
En olisi ikinä uskonut että sinä olet töissä eroottisella linjalla mutta se on hyvä osoitus siitä ettei pidä olla oman mielikuvansa vanki, siis sen minkä toisesta on luonut näkemättä häntä. Maailma ylättää ja tämä kaikki ihan positiivisessa mielessä.
PoistaSe oli rahakasta hommaa, jos osasi kirjoittaa ja pitää asiakkaat linjoilla. Kustansin sillä työllä oman terapiani. Terapeuttini oli kyllä sitä mieltä, että hankin niin vain lisää ongelmia. Vaikea sanoa, mutta kyllä se aika raskasta työtä oli.
PoistaMinulle sanottiin, että kaikkien hedelmien siemenet alkaa kasvaa mahassa, mitään ei saanut syödä. Minä söin aina omenan - ja syön vieläkin - niin, ettei sitä jää kuin se kara. Joskus ajatuksissani pureskelen senkin... Ajatuksia on kyllä nykyään aika harvoin, mutta niin on omenoitakin 😄 Periaatteesta en osta ulkomailta tuotuja omenoita.
VastaaPoistaVuosia sitten saatiin jostain järjetön määrä omenoita ja oli tarkoitus tehdä niistä mehua. Mehumaijalla. Mulla oli menoa, sovittu jo aikaa sitten, joten jätin Mursun ja Pojan hommiin. Kyllähän ne sen osasi. Lähdin perjantaina, omalla autolla eli olivat autottomia, raukkaparat, ja tulin sunnuntaina joskus iltapäivällä, kai. Olin saada slaagin.
Kummallakin oli silmät muurautuneet lähes umpeen 🫣
Emme tänä päivänäkään tiedä mistä oli kyse - omenat oli keitetty mehuksi ja keittiö siisti, isä ja poika ei vaan nähneet enää mitään tihrusilmiltään... Kyllä ne siitä paranivat, en muista kävivätkö lääkärissäkään. Joku alreekinen reaktio.
Meillä oli siirtolapuutarhamökki, kun olin lapsi, ja siellä palstalla kolme omenapuuta, joista yksi oli valtava ja tuotti järjettömän määrän omenia. Eihän niitä kaikkia kukaan kyennyt syömään. Ostettiin mehulinko, jonka kammottavan äänen muistan vieläkin. Jonakin vuonna äiti ja isä valmistivat omenaviiniä, jota äiti tarjoili työkavereilleen, kun nämä kerran vuodessa tulivat kylään. Sain maistaa lasin reunasta.
PoistaMursun ja Pojan silmäasia kuulostaa ällistyttävältä. Ehkä saamanne omenat olivat myyttisestä hyvän ja pahan tiedon puusta ja paha tieto turvotti silmät.