_-_A_IV_2994_-_Finnish_National_Gallery.jpg)
Kun olin taas somesta lukenut, ketkä ovat tämän maan rakentaneet ja luoneet tänne hyvinvoinnin ja ketkä pahoinvoinnin, halusin kuulla lopullisen totuuden. Sen kuulee O:lta. Päivästä toiseen lopullinen totuus saattaa vaihdella paljonkin, mutta pääasia on, että kysymyksiin tulee nopeasti selkeitä vastauksia. O ymmärtää tyylin merkityksen. Istuin siis ruokapöydän toiselle puolelle, pureskelin kurkkuleipää ja katselin, miten O leikkasi nakista palaa. Sitten kysyin, ketkä ovat rakentaneet tämän maan. O:n vastaus tuli sekunnissa:
– Leo Mechelin ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.
Olin hetken hiljaa. Yritin muistaa, mitä mainitut henkilöt olivat saaneet aikaan. Aika vähän muistin. Tiedustelin O:lta, mitä hän sanoisi suurista ikäluokista, opettajista, talonrakentajista, maanviljelijöistä, yrittäjistä ja työssä käyvistä reippaista ihmisistä. Eivätkö nämä olleet tehneet mitään?
– Tahdotko sä täydellisen luettelon kaikista, jotka ovat osallistuneet?
En tarvinnut täydellistä luetteloa, sillä minun piti lähteä kauppaan ostamaan vanulappuja ja leipää. Kassajonossa mietin, olenko mielenlaadultani enemmän paikallispoliitikko vai valtakunnan poliitikko vai olenko kiinnostunut vain globaaleista asioista. Minusta bussipysäkit saavat sijaita melkein missä tahansa, enkä järkyty kovin paljon siitä, että monille rakas kallio räjäytetään, koska paikalle pitää rakentaa päiväkoti. Puitten kaataminen hätkäyttää enemmän. Puistonpenkeistä minulla on vahvoja näkemyksiä.
Kouluista minulla olisi paljon synkkiä sanoja ja muutosvaatimuksista. Terveyspalveluita olen käyttänyt niin vähän, että ne eivät henkilökohtaisesti kiinnosta minua. Tosin olen sitä mieltä, että vanhusta ei pitäisi lähettää kotiin yksin huuhtelemaan korviaan. Katuvalaistuksesta minulla on ehdoton näkemys: enemmän lämminvaloisia lamppuja ja pois kaikki kylmävaloiset. Veroprosenttiani saa nostaa, jotta lamppuasia saadaan kuntoon. Luin joskus artikkelin siitä, miten valaistuksella voidaan vaikuttaa rikollisuuteen. Tutkimusten mukaan katulamppujen lisääminen vähentää kyseisen alueen rikollisuutta. Olen varma, että kylmävaloiset lamput lisäävät ihmisten halua viiltää muita kadulla kulkevia vielä enemmän kuin pimeys. Tästä ei taida olla empiiristä näyttöä.
Pelottavimpia 70-luvun uutisista oli Sofianlehdonkadun pyöräkellarimurha. Se tapahtui kävelyetäisyydellä meistä. Kävin siinä lähimetsän laakeilla kallioilla usein Siskon ja Tyyne-tädin kanssa. Me keräilimme kalliokieloja. Keräsimme me niitä pyöräkellarimurhan jälkeenkin, ainakin muutaman vuoden vielä. Niillä kallioilla muistin aina kuvan murhatusta nuoresta naisesta, jonka nimi oli Susanne ja jonka silmät katsoivat tyhjään ja alaluomissa oli tummat rajauskynäviivat.
Metsässä näitä asioita tuli mieleen, mutta Käpylän kaduilla ajatus liikkui arkisemmin. Pohjolankadulla piti muistaa tarkata lihapullakiviä erään portin vieressä. Koskelantiellä saattoi nähdä Narrimanin, Pasin mummon samojedin tai kommunisti Tahvanaisen ja joskus yksikseen puhuva kadullakävelijäkin oli liikkeellä. Jos käveltiin Taatan kanssa, oli noukittava kadulta jokainen silmään osunut Elannon kuitti. Ne Taata vei kotiinsa tyhjään kahvipurkkiin. Vuoden lopussa hän toi kuittinipun äidille, joka istuutui keittiönpöydän ääreen ja näppäili kuittien summat laskukoneeseen, kirjoitti loppusumman paperille ja palautti kuitit ja paperin Taatalle. Kai niistä kuiteista sai muutaman markan hyvitystä.
Minusta tuntuu Teepussi että susta olisi tullut hyvä poliitikko. Sellainen joka ei lähde siihen että ryhmässä päätetään äänestää, vaan olisit paremminkin sellainen vahtikoira joka ei salli minkäänlaista venkuloimista, et vaikka se sitten maksaisi sulle sen kansanedustajan/ ministerin paikan. Toisin sanoen rehti poliitikko ja ainoa sellainen Arkadianmäellä.
VastaaPoista...siihen että ryhmässä päätetään mitä äänestetään.
VastaaPoistaEn usko, että minusta olisi tullut hyvää poliitikkoa. Jo opettajainkokouksessa tekee joskus tiukkaa kuunnella hidasta jaarittelua. En myöskään pidä siitä puhetavasta, joka poliitikkona pitäisi omaksua, jotta olisi mediassa vaikuttava. Sellainen, jossa käytetään raflaavia sanoja ja operoidaan näppärästi puolitotuuksilla.
PoistaEnkä luottaisi avustajiini vaan tarkistaisin kaikki faktat itse, joten palaisin loppuun puolessa vuodessa.
No äläpäs sano. Juuri tuota tarkoitin, sä et ole niitä ihmisiä jotka puhua pälpättävät ovat olevinaan tehokkaitta mutta eivät saa mitään aikaan. Tarvitaan siis ihminen joka todella pistää rattaat pyörimään, tiedän että se on tämän päivän politiikassa vaikeaa koska joka puolueella on ennen isoja päätöksiä/äänestyksiä ryhmäkokous jossa päätetään mitä tehdään. Kuitenkin, sun luonteella saavuttaisit ihmisten luottamuksen kun olisit se joka uskaltaa tuoda julki asioita pelkäämättä sitä, miten se vaikuttaa uraasi ja tuo sun vastauksesi viimeinen lause avustajista osoittaa sen perusteellisuuden.
PoistaEikä sun tarvitsisi opetella mitään mediaa nuolevia sanoja, olisit vaan oma itsesi.
No, tämä nyt oli mun mielipiteeni mutta sussa olis aineksia hyvään poliitikkoon. Et ole mikään p.....seennuolija.
O:n valinnat olivat aika yllättäviä, pakko myöntää, vaikka tietysti ihan hyviä.
VastaaPoistaItse olisin pamauttanut pöytään tietysti heti Lönnrotin, Leinon ja Linnan. (Huomaatte, että tykkään alkusoinnuista.)
Jos pitäisi mainita vain yksi, niin se olisi Lönnrot. Ilman häntä tämä olisi eri maa.
Ei tällaiseen kysymykseen pitäisi vastata muuta kuin että ihmiset, koska kysymys ei muuta kysy. Vastaan silti
PoistaMikael Agricola, J. V. Snellman.
O:lla oli myös näkemys Paasikiven linjasta, joka alkoi jommastakummasta mainitusta äijästä, en muista kummasta. "Entä Kekkonen", minä kysyin, "eikö hänellä ollut mitään tekemistä linjan kanssa?" O vastasi, että Kekkonen vain asetteli kokolattiamattoja paikoilleen. Ilmeisesti tämä maa oli siten tehty jo ennen Kekkosta.
PoistaEttä tällaista historiaa täällä.
Voin vakuuttaa, että O on lähteensä lukenut. Hänen äitinsä joskus muisteli, miten ala-asteikäinen pikku O raahasi Kansojen historiaa ja muitakin paksuja opuksia pienestä maalaiskirjastosta kotiaan kohti. Laukku painoi julmetusti ja O oli vahvasti kallistunut laukun suuntaan.
Paasikivi eli niin pitkän elämän että ehti olla monessa mukana ja monena, mutta mitä vanhemmaksi kävi sen realistisemmaksi hänen maailmankatsomuksensa muuttui. Suomi taas toisen maailmansodan jälkeen oli kokolailla kusessa, vielä vuonna 1956, Kekkonen ei missään nimessä mitään "valmista" tai ehjää valtakuntaa perinyt kun presidentiksi tuli. Ja hänen hyväkseen on sanottava se, että pitkän valtakautensa aikana hoiti suhteetn Neuvostoliittoon niin, ettei meitä esim. miehitetty, tms, vaan saimme täällä vaurastua ikään kuin omissa oloissamme. Tosin aina, aina ja aina syvään kumartaen Moskovan suuntaan. Eli hinta tälle oli se, että Suomi "suomettui" ja muuttui irvikuvaksi demokratiasta. Kyllä. Eli siinä mielessä Kekkonen oli sekä sankari että roisto. Kekkonen kynsi käärmeitä kihisevän pellon, kun pakko jonkun se oli tehdä. Ja kuka asiat niinä vuosina (1956-) paremmin olisi hoitanut? Tuure Junnilako vai Veikko Vennamo? Matti Virkkunen tai Ahti Karjalainen?
PoistaVoi pertsukka, nyt mulla kiehuu perunat kattilassa, täytyy lopettaa.
Minäkin luin Grimbergin "Kansojen historian" jo ihan pentuna, kun se oli isäni kirjahyllyssä. Sen jälkeen en sitä olekaan lukenut, vaikka se nyt on mun hyllyssäni.
Sitä minä lakkaamatta ihmettelen, miten te kaikki kansojen ja muittenkin historioihin perehtyneet esitätte maailman tapahtumat niin varmasti ja selkeästi. Jos minun pitäisi kertoa, mitä tapahtui vaikkapa toisen maailmansodan jälkeen Suomessa, tarina muistuttaisi samakonkudun, kaleidoskoopin ja Lontoon metrokartan risteytystä. Ja valtaosa menisi mutulla.
PoistaÄh, tuo edellinen olin minä, Teepussi. En ollut kirjautunut enkä ole vieläkään.
PoistaTeepussi
Nyt onnistui kirjautuminenkin. Huomaan, että kun sammakonkudusta jättää yhden ämmän pois, sanan hahmottaminen vaikeutuu.
PoistaNuoruusaikainen ystäväni Lea oli parikymppisenä töissä oppaana Tamminiemen Kekkos-museossa. Hän sanoi, että kyllä Kekkosen oppi viikossa. Mutta Lealla olikin dynaaminen ja ratkaisukeskeinen elämänasenne.
Kansojen historiat olivat meidänkin valveutuneen työläiskotimme hyllyssä.
PoistaPaasikiven linja tarkoitti sitä, että sodan hävinneenä ja Neukkulan etupiiriin jääneenä yritimme ketkutella eteenpäin edes nimellisen itsenäisyytemme säilyttäen. Kekkonen jatkoi ketkuttelua, tuoden sitä myös sisäpolitiikkaan.
Helvetin hyvin siinä loppujen lopuksi kävi, vaikka nousihan meilläkin taistolaisliikkeen kaltaisia vääristymiä. Kumma, että se on aina fiksuin osa nuorisoa, joka menee etujoukkona halpaan.
Minun mielestäni niin tapahtuu nytkin. Minkäs sille voi ja onneksi kyse ei ole enää itsenäisyyden säilyttämisestä.
Täällä suunnin "Paasikiven linja" alkoi jo paljon ennen Paasikiveä. Kansojen historiat voi lukea niin monella tavalla.
PoistaTietysti - Paasikivi itsekin oli jo autonomian aikana (kuuluimme siis Venäjän keisarikuntaan, johon kuului paljon muitakin, sisäisesti itsenäisenä osana, eräänä Venäjä - emme siis ”kuuluneet” Venäjään) merkittävissä rooleissa.
PoistaMutkia suoraksi vetämällä voisi jopa väittää, että Paasikiven(-Kekkosen) linja oli jatkoa autonomian ajan toiminnalle. Sisäisesti saimme tehdä mitä huvittaa, ulkopolitiikassa piti pitää kieli keskellä suuta.
Nyt tilanne on muuttunut täysin ja ymmärrettävästi se hirvittää monia. Lähdettiinkö taas ”saksan” matkaan…?
(Tästä kuulisin mielelläni mm. Mikiksen ja miksein O:nkin näkemyksen.)
Minäpä istun tuvan nurkkaan parsimaan sukkaa, kun te miehet puhutte viisaita yhteiskunnallisia asioita.
PoistaFiktiivinen hahmo O ei tosin koskaan käy tuollaisia keskusteluja. Luojan kiitos.
Kiitos lukijoiden kannalta että Ø käy.
VastaaPoistaPalaan vielä Paasikiven linjaan - ja O varmaan viittasi siihen, että se alkoi Snellmanista. (Snellmanista Paasikiveen ei ole pitkä aika, jälkimmäinen varmaan muisti edellisen kuoleman.)
VastaaPoistaAgricolan aikana kuuluimme vielä Ruotsiin, eikä itsenäisyydestä juuri unelmoitu. Nuijasotakin 1500-luvun lopussa oli lähinnä sisäinen kapina.
PS. Eihän me ukot näin viisaita puhuta kuin täällä - siitä tulikin mieleeni kehua hienoa bloginimeäsi ”Teitä”.
Enkä minä edes osaa parsia sukkaa. Ehkä. En ole kokeillut.
PoistaO:n tapa puhua historiaa on ihan erilainen kuin sinun, Luukas. En usko hänen viitanneen Snellmaniin.
Kun joskus mietin omia historian tuntejani, menen kysymään O:lta jostain yksityiskohdasta. Hän ei koskaan puhu minulle kuin opettaja. Hän perehtyy kysymykseen, miettii sitä tunnin tai pari, puhuu sitten, palaa aiheeseen ehkä vielä seuraavana päivänä ja kaivaa hyllystä lisämateriaalia aiheesta. Pidän ihmisistä, jotka ottavat vakavasti kevyet kysymykset.
Vakka kantensa valitsee, se on onnellisen suhteen salaisuus. Niin on meilläkin.
Poista