Lapset leikkivät sovitusnukeilla. Yhtä nukkea poltetaan, toisella ratsastetaan. Kolmatta vedetään kukkulan päälle ja kohta sen päällä lasketaan alas. Lumeen on jäänyt laskujälkiä. Lapsilla on valta ja vaatteet. Nukeilla ei ole päätä, vaatteita, persoonaa eikä mahdollisuutta valita.
Kontrastina alastomille sovitusnukeille on seinään maalattu kuva naisesta, jolla on hattu ja käsineet. Hattunaisen kädessä on keppi tai päivänvarjo. Hänellä on yhteiskunnallista statusta. Hän katsoo lasten suuntaan ja näkisi, mitä nukeille tapahtuu, jos ei olisi pelkkä kuva. Sininen yhdistää lapset ja kuvanaisen samaan maailmaan.
Keskellä olevan sovitusnuken tuhoamiselle ei näy syytä. Nuken alle on kasattu puita. Haarat palavat jo. Tuhkariekaleet leijuvat, kun ruumis katoaa.
Jos lapsilla todella olisi valta, ei kahdenkaan lukemisen, ajattelemisen ja kuvan katsomisen jälkeen mielessäni olisi se, mikä maailma on tänään.
VastaaPoistaEn selitä itseäni, ei liene tarpeellista.
Tekstin kirjoitettuani googlasin ko. taiteilijan. Hän on juutalaisesta perheestä. Toisen maailmansodan aikana hän - aikuisena jo - pakeni Itävallasta. Muu perhe ilmeisesti jäi ja kuoli, osa keskitysleirillä. Tuosta punatiilitalosta olisin kirjoittanut, jos olisi ollut jäljellä sanoja.
PoistaGooglasin myös, itse teoksen:
VastaaPoistaTailor´s dummies
....ja omasta mielestäni teos kuvaa maailmaa 40-luvulla ja osuvasti myös sitä mitä se on tänä päivänä: julmuutta, eriarvoisuutta ja ennen kaikkea sitä miten muksut oppivat jo pienenä näkemään maailmaa täysin virheellisesti piittaamattomien vanhempien ja aikamme suurimman saatanan eli somen takia.
Koska kuvataiteellinen tietämykseni on vähäistä, taiteilijan nimi ei sanonut minulle mitään. En tiennyt juutalaistaustoista, en elinvuosista. Mutta kummallista, että tuo punatiiliseinä silti sai minut ajattelemaan keskitysleirejä. Varmaan siihen tarvittiin nuo dummytkin.
PoistaYlempi lapsi on kiehtova hahmo. Yhtäältä hän on vain leikkivä lapsi. Toisaalta hän on se, joka nousee kukkulan kuninkaaksi ja kiduttaa noita alastonraukkoja. Ja sitten hän on surijakin: vetää raskasta ruumista perässään. Ilmeestä näkee, ettei se ole kevyttä.
Alempi kommenttini taitaa olla asiaton, voit poistaa sen.
PoistaAjattelin tuota mitä kirjoitit leikkivistä lapsista. Ylemmän lapsen taakka on todella raskas - vetääkö hän perässään nukkea vai jotain muuta? Onko lapset laitettu leikkimään julmasti.. en pysty edes ajattelemaan tai kirjoittamaan ajatusta loppuun. Kysymys voisiko joku olla niin julma, vastaus on: voi.
Viimeinen kappale kommentistasi oli täydellinen kuvaus. Niinhän sitä sanotaan että lapset ovat julmia ja olen usein miettinyt että onko ihmisten julmuus sittenkään perintöä olosuhteista, vanhemmista tai muusta vastaavasta, vai onko se kirjoitettu meidän geneettiseen koodiimme?
VastaaPoistaToisaalta, vanhempana ihmisenä minusta tuntuu että väkivalta ja sodat, konfliktit ylipäätään ovat lisääntyneet vasta viime aikoina mutta mikä on totuus, paljonko sotia ja poliittista epävakautta oli ennen, jos nyt unohdetaan Vietnamin sota mutta muuten, globaalisti?
Vai onko tämä tunne sitä kuuluisaa "aika kultaa muistot" - höpinää, mikä on totuus? Tunnustan rehellisesti että olen liian laiska googlaamaan ja toisekseen, asia ei henkilökohtaisella tasolla ole prioriteettilistan kärjessä koska kyseessä on kuitenkin asia jota ei pysty muuttamaan/ jolle ei voi mitään = ei niin helvetisti kiinnosta (ja tämä "ei niin helvetisti kiinnosta"-asenne on todella huono asenne ja ehkäpä suurin syy miksi maailmanlaajuinen tilanne on tänä päivänä sitä mitä on.)
Pahoitteluni pitkästä vuodatuksesta mutta en voinut sille mitään että häiriintyneet aivoni ottivat vallan.
Muuhun ei tylsät aivoni osaa sanoa mitään, mutta jos ihmiskunta haluaisi, että sodat, nälänhätä ja mitä näitä onkaan loppuisivat, KAIKKIEN ajatusmaailman "ei kiinnosta paskaakaan" pitäisi muuttua, mutta kuinka paljona maailmassa onkaan meitä, kyllä, meitä joita ei kiinnosta paskaakaan.
PoistaKiinnostaisi, jos kaikkia muitakin kiinnostaisi, mutta se, että en lähetä enää kuin yhden joulukortin - tänä vuonna voin viedä sen perille kauppareissulla, ilmasto pelastuu! - ja lahjoitan loput joulukorttirahat järjestölle X, mitä se auttaa? KAIKKIEN pitäisi tehdä niin.
TV-ohjelmien mainoskatkoilla rongutaan rahaa usein toistasataa euroa yhteensä. Mursu on työtön. Jos hän lahjoittaa kaikille rahaa, hän tarvitsee oman keräyksen, jotta hän voi maksaa omat laskunsa.
Ant.. ei, en kai satuttanut ketään? Jos satutin tai loukkasin sinua Teepussi, pyydän anteeksi.
Saat poistaa kommenttini jos tämä meni överiksi.
Oot Pöllö ihan oikeassa. Muutoksen pitäisi olla iso mutta mikä valitettavasti nykyvalossa (<-liekö ees oikea sana) ei tule toteutumaan. Maailma on liian jakautunut "meihin" ja "niihin".
PoistaPöllö, en tajua, mistä osasta minä olisin edes periaatteessa voinut loukkaantua. Kyllä saa mennä aika henkilökohtaisiin juttuihin, ennen kuin loukkaannun. En usko, että sellainen on blogissa mahdollista. Ja kuule, ei täällä voi mennä överiksi. No, ehkä jos alkaa mainostaa jotain pedofiilinatsien panhuilukerhoa, saatan pohtia överiyttä uudelleen, sillä inhoan panhuilua.
Poista"Mursu" on jotenkin ihana nimitys. Tunnen miehen ja naisen, jotka nimittelevät toisiaan "Pupuksi" ja "Muruksi". Se on kamalaa kuultavaa. Mutta "Mursu" on toista, siinä on särmää.
Kiitos Teepussi! Olisiko munniharppu parempi kuin panhuilu?
PoistaMursu pyysi kertomaan, että hän tuntee suurta yhteenkuuluvuutta mursujen kanssa. Hän on tutustunut niiden tapoihin ja sielunelämään ja hän myös muistuttaa sekä näkönsä että kokonsa puolesta mursua. Hän on itse valinnut itselleen Mursu (entisen lastenpelottelunimen Mörkö-setä tilalle, kaikki lapset joita pelotella, ovat jo kasvaneet niin isoiksi, että eivät pelkää Mörköjä).
Vielä pieni yksityiskohta - en ole kyllä varma haluatko kuulla, mutta - jos hän päätyisi mursulauman keskelle, hän kuulemma riisuutuisi välittömästi sulautuakseen joukkoon. Muuten hän pysyisi niistä kaukana.
Mursu kuulostaa ihmiseltä, josta minäkin pitäisin.
PoistaMikä tahansa on parempi kuin panhuilu. Munniharpulle ei varmaan ole tehty rentoutusmusiikkia, jota pitää kuunnella silmät kiinni lattialla maaten. Panhuilulle on.
Teepussi, tämän lyhyen tuttavuutemme perusteella uskallan sanoa, että te tulisitte Mursun kanssa hyvin toimeen.
PoistaYritin etsiä munniharpulle tehtyä musiikkia. Löysin japanilaista teknoa, joka ei ihan parillakaan yrityksellä kolahtanut.
Lähetän linkin Pojalle, ehkä se saa siitä enemmän irti.
Piilotan samalla meidän munniharpun - jos löydän sen.
Etsiä piilotettavaksi - sepä runollinen projekti.
PoistaMallinuket ovat juutalaisia, lapset SS-vartijoita (Rottenführer), oikealla yläkulmassa komeilee kuva keskitysleirin komendantista.
VastaaPoistavrt. Kristian Smedsin Tuntematon sotilas, jossa pesukoneet esittivät venäläisiä sotilaita
Kävin tsekkaamassa useamman linkin ko. aiheesta. Alan tuntea hengenheimolaisuutta taideporukoitten kanssa koska jos mulla heittää, niin ei jumalaisee taideheimolaisillakaan ole kaikki lepakot samassa tapulissa. Kysymys että ettenkö ymmärrä taidetta, johtaa kysymykseen ymmärtävätkö kaikki ne jotka sanovat ymmärtävänsä, ymmärtävät oikeasti vai eivätkö kehtaa tunnustaa ettei mitään hajua.
PoistaTämä ei ole loukkaava kommentti eikä sodanjulistus koska minä omalla tavallani kunnioitan taiteen tekijöitä, se ei ole helppoa . Oli se sitten mikä taiteenala tahansa.
Mikis, jokseenkin noin minä ensi katsomalla ajattelin tuosta kuvasta. Sitten kun luin jostain, että seinänaisella on taiteilijan äitivainajan naama, aloin nähdä sen toisillakin tavoilla.
PoistaApotti, minä aloin käydä taidenäyttelyissä oikeastaan vasta 26-vuotiaana. Seuralaiseni oli ihan eritasoisesti perehtynyt kuin minä. Vähitellen aloin ymmärtää, että ei minun tarvitse olla kiinnostunut kaikesta ja ymmärtää, mitä taiteilija milloinkin haluaa sanoa. Silmä valitsee, mikä kutsuu. Eikä se kutsuva ole aina sellaista, minkä kuvittelee ymmärtävänsä. Melkein päinvastoin. Tavallaanhan teos muodostuu vasta siinä vaiheessa, kun siitä puhuu tai sitä miettii hiljaa itsekseen.
Minusta ihmiset, jotka sanovat ymmärtävänsä taidetta, ovat pöljiä. Ei taidetta ymmärretä. Sitä ihmetellään, sen kautta tunnetaan ja väristään.
Viisaita sanoja Teepussi ja kiitos niistä, en tunne enää tämän jälkeen niin suurta häpeää siitä etten oikein ymmärrä tai tiedä taiteesta juuri mitään.
PoistaKuinka eri tavalla kuvat voi nähdä.
VastaaPoistaMinulle tuossa kuvassa on kaksi lasta leikkimässä talvisessa maisemassa, äiti (tai täti) on menossa takaisin sisälle, vilkaisee vielä taakseen, lapsilla ei ole kelkkoja, joten he ovat saaneet leikkikaluikseen vanhoja rikkinäisiä mallinukkeja, ja koska on kylmä ja pimeä, äiti-täti on sytyttänyt lasten kanssa lämpöä tuomaan lyhdyksi yhden nukeista.
Natseja en näe missään. Keskitysleiriäkään en osaa tähän kuvitella, punatiilinen talo näyttää viattomalta sinisen vieressä. Taivas ei ole uhkaava.
Kylmän ja lämpimän vastakkainasetteluahan tuossa kyllä paljon on. Tulta ja lunta, punaista ja sinistä. Elävää ja elotontakin.
PoistaMallinukethan ovat tyypillistä kauhuelokuvakuvastoa. Minulle niissä piilee aina ruumis.
Tausta varmaan vaikuttaa. Olen osuuskaupan hoitajan poika ja viettänyt varhaisnuoruuteni kaivoskylässä, tehtaalle menin kesiksi jo 15-vuotiaana - tai pääsin - joten katselen ehkä mallinukkeja ja tiilimuureja eri silmin. Tiili on lempeämpi kuin betoni.
PoistaTädin ilmekin on vakava, ei tiukka tai julma. Piikkilankaa ei näy missään. Puiston takana on luminen mäki, puiden oksilla ei näy korppeja.
Tiedetäänkö tekijän tarkoitus maalauksen sanomasta vai oletetaanko vain? No, katsojana päätän itse.
En tiedä, onko taiteilija itse lausunut taulustaan mitään. Minä olen sitä koulukuntaa, että tekijän intentiot eivät kiinnosta. Joku katsoja puhui lasten eloonjäämisleikistä. Muistaakseni.
PoistaMissä tuossa kuvassa on kyse eloonjäämisestä?
PoistaSovitusnuket ovat potentiaalisia ruumiita. Kuka jää henkiin, kun poltetaan, vedetään hankea pitkin ja istutaan päällä? Kenen nukke kestää ja mitä?
Poista