Vauvan isä sanoi, että ensimmäiset viikot vauva näyttää isältään. Se on biologinen fakta: niin isä oppii rakastamaan lastaan. Äidiltä näyttävääkö olisi vaikeampi rakastaa, minä kysyin. Lähellä istuvat naurahtelivat vaimeasti ja lusikoivat mansikkakakkua.
Päivänsankarin veli otti hämäysmikrofonin käteensä ja sanoi: Saisinko hetkeksi hiljaisuutta. Hän painoi videon kaukosäätimestä PLAY, ja ruudulle ilmestyi kuolevan miehen pää puhumaan. Sinä olit minun iloni, kuoleva sanoi sankarille, ja Anna antoi nenäliinapaketin kiertää.
Tarjoilusta vastannut nuori nainen ei ehtinyt syömään. Kehuin piirakkaa, ja hän otti kehut vastaan. Meillä kummallakin oli kukkamekko. Miehet menivät parvekkeelle tupakalle. Anna keräili pöydiltä paperilautasia jätesäkkiin. Mietin, riisuisinko korkokengät ja sukkahousut jo bussissa.
Tämä oli mulle vaikea teksti, tarkoitan etten oikein tiedä mitä sanoisin. Onko tämä ymmärrettävä niin, että kuoleva todella arvosti päivänsankaria, vai oliko päivänsankari itserakas näyttäessään kyseisen videoklipin?
VastaaPoistaMä en tiedä ja siksi en uskalla kommentoida enempää koska en halua loukata ketään. Toivottavasti ymmärrät.
Tällä lukijalla jäi loppu auki - miksi halusit riisua kengät ja sukkahousut jo bussissa. Lähtikö bileistä äijä mukaan ja kämpille asti oli matkaa...?!
VastaaPoistaTämä nyt oli vain tällainen tiivistejuttu. Halusin katsoa, saanko kerrottua mitään sadalla sanalla. Olen sitä koulukuntaa, että kaikki tulkinnat ovat yhtä hyviä.
VastaaPoistaAnonyymi, riehakas tulkintasi riisumishalun syystä kyllä riemastutti minua. Et taida käyttää kovin usein sukkahousuja? Ne ovat kuumat ja epämukavat helteessä.
Apotti, olin juhlassa, jossa sukupuolten väliset erot olivat poikkeuksellisen selkeät. Minun oli vaikea pitää naamaani peruslukemilla, kun mainittu vauvan isä kertoi, että vauvat näyttävät isältään, jotta isät rakastaisivat vauvaa.
Päivänsankarikin oli lapsi. Teini oikeastaan mutta lapsi silti.
Kiitos Teepussi, tämä selvensi asiaa huomattavasti!
PoistaMinulle tuli ensimmäisestä kappaleesta mieleeni tietenkin taas mieleeni minä: mitäs kun minun sanottiin olevan setäni näköinen - ja ei, hän EI voi olla isäni, koska on vain viisi vuotta minua vanhempi 😂
VastaaPoistaLuin jutun moneen kertaan, jotta sain - luulen saaneeni - yhdistettyä kappaleet toisiinsa. Jostain syystä ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan lukemalla en osannut yhdistää niitä.
Kun minä näin ensi kertaa esikoiseni, ajattelin, että hän näyttää grillatulta broilerilta. Asennolla oli ehkä osuutta tähän mielikuvaan.
PoistaApua...meinasin huuhdella näppäimistön teellä 😄
PoistaGrillatulta broilerilta 🤣🤣, ensimmäistä kertaa kuulen jonkun olevan rehellinen!
PoistaMielestäni tämä on selkeä novellitrilogia. Pakkoko elämästä sen kummemmin on jaritella. Ei ole.
VastaaPoistaI: Vauvat syntyvät öisin
II: Korvat kaikuvat kuin kaivot
III: Suuri epämukava salaisuus
Ehkä tuossa tosiaan on kolme erillistä tarinaa. En ajatellut kirjoittaessani, mutta nyt kun Pöllö ja sinä hahmotitte kappaleiden erillisyyden, alan pitää hahmotuksestanne.
Poista"Vauvat syntyvät öisin" olisi sellaisenaan hyvä runo- tai novellikokoelman nimi. "Suuri epämukava salaisuus" olisi alakoululaiselle annettu otsikko kirjoitustehtävään, ja kakastahan ne kirjoittaisvat.
Tykkään tästä 100 sanan ideasta.
VastaaPoistaJos on biologinen fakta, että vauva näyttää alussa isältään, jotta tämä alkaa rakastaa lastaan - niin herää kysymys, miten tämä ilmiö on vuosituhansien aikana kehittynyt.
Tällainen ”miehet tupakalla parvekkeella” tuo mieleeni ikivanhat ajat kun olin lapsi.
Tuon "biologisen faktan" esitteli ihminen, joka on aika kaukana biologista. Mutta onhan se lystiä ajatella, että ihminen on aikojen alussa ollut leijonatyyppinen olento ja urosihminen on raadellut pentunsa, koska ne häiritsevät elämää. Paitsi itsensä näköiset pennut. Omaa naamaa on kiva katsoa.
PoistaMinun lapsuudessani ei ollut kovin monta tupakoivaa ihmistä. Kun meille joskus tuli kylään äidin työkaveri Laura tai kummisetäni Kalle, äiti nosti yläkaapista esiin tummanlilan tuhkakupin, joka oli paksua lasia, ja pisti sen olohuoneen pöydälle. Vieraan lähdettyä tuuletettiin sitten monta tuntia.
Biologista faktoista sen verran että:
PoistaLapsi perii kummaltakin vanhemmaltaan 50 prosenttia geeneistään, mutta koska hän perii vain 50 prosenttia isänsä 100 prosentista (ja vastaavasti äidiltään), on täysin sattumanvaraista, mitkä ovat täsmälleen nuo molemmat 50 prosenttia.
Ääriesimerkkeinä:
1: Kaksi sisarusta perii täsmälleen samat geenit vanhemmiltaan, eli he ovat kuin identtiset kaksoset vaikka ovatkin eri ikäisiä.
2: Kaksi sisarusta perii täysin eri geenit vanhemmiltaan, eli heillä ei ole ainoatakaan yhteistä geeniä (lukuun ottamatta mt-dna:ta ja miehillä myös y-dna:ta, joiden määrä koko genomista on erittäin pieni).
Koska geenien määrä on niin valtava, näitä ääritapauksia ei tietenkään voi olla. Mutta kun kummastakin suunnasta lähdetään keskustaan kohti, löytyy kaikki mahdolliset kombinaatiot, eli mitä nyt milloinkin.
Joskus muinoin panin ysiluokkalaiset risteyttämään omia ominaisuuksiaan (nipukkakorvaisuutta, kiharatukkaisuutta ja muita yhden alleeliparin määräämiä ominaisuuksia). Risteytyskumppanit vaihtuivat, ja oppilaista oli kauhean jännää piirrellä paperille dominoivia ja resessiivisiä alleeleita ja tutkia, millaiset korvavaihtoehdot olivat mitenkin todennäköisiä kenenkin ihanan kanssa.
PoistaMinusta vauvat näyttävät joltain muulta planeetalta tulleilta tyypeiltä - ja niinhän he ovatkin, katselevat pitkään ihmeissään kaikkea näkökenttään osuvaa, esim. omaa nyrkkiään.
VastaaPoistaKun odotin ensimmäistä lastani, tuli yhtäkkiä mieleen, että mitä jos se lapsi ei pidäkään meistä, vanhemmistaan. Mitä jos se vain istuu apeana pöydän alla ja toivoo, että olisimme toisenlaisia?
PoistaToisaalta: niin kauan kun ne saa ruokaa, vaatteita, lämpimän kodin (konkreettisesti ainakin) ja rahaa, ne ovat tyytyväisiä. Sitten kun niiltä epää vastikkeettoman rahan eli rupeaa vaatimaan kotitöiden tekemistä, kaupassa käymistä tai muita pikkujuttuja, mitkä vievät aikaa kavereiden kanssa hengaamiselta, vanhemmat muuttuu ihan paskoiksi.
PoistaUsein kaverin vanhemmat on PALJON parempia, koska... Ja sitten kun törmäät niihin kaverin vanhempiin, niillä onkin yllättäen samat paskat kasvatusperiaatteet kuin teillä.
Lapsiparat.
Miehelle tuo lapsen saaminen ei yhtä fyysinen tapahtuma (onneksi) ole, mutta kun mä sen "rääpäleen" ensi kerran näin, ajattelin että "no niin, nyt mä oon 100%sti kiinni tosta"... Ja sitäkin itsekseni ajattelin, kun se oli niin pieni, että "miten mä osaan...?"
PoistaMutta kyllä se vauva opetti, hyvän isän minusta teki. Ja muutti elämäni paljon, paljon merkityksellisemmäksi.
Mikis, en epäile lainkaan!
PoistaMutta kommentistasi tuli mieleeni isäni, joka kävi katsomassa ainoata tyttärenpoikaansa sairaalassa, Pojan ollessa päivän ikäinen: siitä on kuvakin kun isäni kurkistaa varovasti about 1,5 metrin päästä, ihan kuin peläten, että lapsi hyökkää kimppuun.