Sadan sanan epäluulo

Äiti kertoi lukeneensa, että Ruotsin metsässä oli tavattu kolme pytonia tämän kesän aikana. “Varmaan venäläisten metkuja”, Annikki sanoi, “ne ovat niin juonikkaita.” Häneltä oli taas kadonnut tavaraa. Nyt joku oli kähveltänyt pinon paperilautasia ja monta purkkia mustikka-mustaherukkasosetta. Ja sängyn alta oli ilmestynyt pillerirasia ja vieras avain. Hän oli käärinyt avaimen talouspaperiin ja välttänyt sen koskemista siltä varalta, että poliisi ottaisi sormenjäljet.

Ei sitä kyllä arvannut poliisiinkaan luottaa. Maailma oli mennyt koronan jälkeen kertakaikkisen hulluksi. “Ne ovat yksiä piruja ne kiinalaiset”, Annikki sanoi. Kun ne eivät päästä länsimaita tutkimaan laboratorioitaan, arvaahan sen, että tahallaan lähettivät tänne kuolemantaudin.

Äidin perunaletuista Annikki piti.