Entinen opettaja

"Oikeastaan en inhoa mutta pelkään..." Niin alkoi virke, joka oppilaiden piti täydentää. Tästä on jo vuosia, mutta Teemun täydennys jäi mieleen. Hän kirjoitti, että oikeastaan ei inhoa mutta pelkää syvää merta. Hän oli huippu-uimari, ja silti minä välittömästi käsitin sen pelon. Olisi ulapalla, millään suunnalla ei näkisi rantaa ja heittäisi laivan laidan yli nyrkin kokoisen kiven. Kuuluisi pieni molskahdus ja kivi katoaisi pinnan alle. Sitä ei edes näkisi, sillä olisi yö, mutta kivi painuisi alemmas ja alemmas, sata metriä, kilometrin, toisen, kymmenen kilometriä ja enemmänkin, jos siinä kohtaa sattuisi olemaan Mariaanien hauta.

Alex tuli tänään tapaamaan minua. Hänen piti tehdä yhteiskuntaopin tehtäviä uudessa koulussaan, mutta hän ei kyennyt keskittymään. Me istuimme luokan punaisella sohvalla, joka oli hänelle kovin tuttu. Minä luettelin presidentin tehtäviä ja selitin, miten hallitus muodostetaan ja mikä on oppositio, ja hän naputteli tämän kaiken tiedostoonsa. Oikeastaan minun olisi pitänyt opettaa omille oppilailleni ympäristön vaikutusta fenotyyppiin, mutta se jäi nyt tältä päivältä. Alexin tehtävä ei tullut ihan valmiiksi, koska minun piti viedä luokkani keilaamaan. Käskin hänen soittaa, jos ei onnistu.

Minulla on ollut tänä syksynä ainakin kolme syyslaulua. Yhdessä farsinkielisessä soitetaan santuria ja kerrotaan tuulen vieneen minää niin, että hänestä on jäljellä pelkkä paita. Toisessa syyslaulussa minä ei koskaan ajatellut jättävänsä aurinkoa taakseen. Kolmannen laulun videossa Leila Huissoud raaputtaa porkkanaa ja näyttää muistelevalta. Vaikka en juuri ymmärrä ranskaa, kuvittelen hänen laulavan entisestä opettajasta.

Ilja lähetti sähköpostia. Sovimme, että menen hänelle kylään syyslomalla. Me pelaamme shakkia ja häviäjä saa rangaistuksen. Eivät rangaistukset ole kovin kamalia, eivät ole koskaan olleet, mutta Ilja halusi jo kuudennella luokalla, että häviöstä seuraa pieni rangaistus. Saatan hyvinkin hävitä, joten joudun varmaan laskemaan minuutin ajan pikapäässälaskuja tai tekemään kyykkyhyppyjä. 

Edu Kettunen ei oikeastaan ole tämän syksyn soittolistalla, mutta soitan tuon kappaleen silti. Eräitä vuosia sitten esitin kahdeksannelle luokalle sen tekstistä mallianalyysin, kun harjoiteltiin laululyriikan tulkintaa. Kysyin oppilailta, mitä ihmishahmoja tekstissä on. Ensin löydettiin yksinäinen mies pimeällä merellä, sitten sinä ja minä. Eevi viittasi: "Voiko ton jumalan laskea ihmiseksi?"