Nyt kun ihmisen kuoret ovat herättäneet kiihkeähköä keskustelua, palaa mieleeni kahvila-aamupäivä yli 20 vuoden takaa. Aina ja Elo olivat pieniä vielä, O liikuntakykyisempi kuin nykyään. Oli sunnuntai ja me olimme kävelleet monen kilometrin matkan kahvilaan. Keskustelimme siellä Hassisen koneen kappaleesta Muoviruusuja omenapuissa, jossa "tyhjät ihmisen kuoret tuossa / hymyillen uinuvat mainosten suossa". Minä halusin tietää, millaiset ihmisen kuoret kenenkin mielikuvissa olivat. Olivatko ne niin kuin munan kuoret vai ehkä appelsiinin? Lenkkimakkaran syötäväksi kelpaamattomat kuoret? Luonnonsuolikuoret? Vai karamellin käärepaperin kaltaiset? Pakkauslaatikon? Älppärin kansikotelon? Keskustelu oli vilkasta, ja me kaikki olimme eri mieltä ihmisen kuorista.
Minä kysyisin Koko Hubaralta, onko hän kuunnellut Ismo Alankoa ja millaisilta ihmisen kuoret hänestä näyttävät. Sitä en aivan ymmärrä, miksi kukaan someihminen pillastuu, jos häntä kutsutaan kuoreksi. Minusta minäkin olen täällä blogissa ihmisen kuori. Näyn siten kuin olen valinnut näkyä. No, luultavasti näyn toisinaan toisin kuin toivoisin, mutta yhtä kaikki olen tekstiolentona lattea ja litteä kuin paperinukke. Se ei johdu kirjoitustaidon puutteista vaan ilmaisukanavasta. Ihmisellä on äänenkorkeus, kävelytapa, haju, maku, lempiruoka, otsaryppy ja ihohuokoset. Minulla täällä on vain sanoja ja lauserytmi.
Muutama päivä sitten huomasin blogiasetuksissa kohdan, jota voisin klikata, jos haluaisin alkaa ansaita mainostuloja blogillani. Se nauratti minua. Kun ajattelee blogini lukijakuntaa, joka on suppea eikä kovin nuori, mitähän täällä kannattaisi mainostaa? Kesäkaljaa? Puukkoja? Entistä pehmeämpiä tyynyjä? Kirjanmerkkejä? Jotakin puoluetta?
Olen joskus osannut opettaa biologiassa elimistön puolustusjärjestelmistä. Yksityiskohtia en ehkä hallitsisi enää. Mutta sen muistan, että eräissä rokotteissa ihmiseen ei piikitetä kokonaisia taudinaiheuttajia vaan vain niiden pintaproteiineja. Näiden kuorten perusteella valkosolut tunnistavat taudinaiheuttajan.
Ajatellaan, että blogini on taudinaiheuttajan pintaproteiini. Vaikka en teekään kaupallista yhteistyötä, minä täällä olen pelkällä olemassaolollani mainos. Edustan tiettyä elämäntapaa, tiettyjä arvoja, tiettyä musiikkimakua, tiettyjä poliittisia näkemyksiä. En jaksa nyt suorittaa maailmankatsomuksellista itse-erittelyä, mutta luulen, että minun kuplani ääret tunnistuisivat kohtalaisen pienellä vaivalla.
Ja tahdoinpa tai en, minä tyrkytän maailmaani täällä lukijoille. Se ei ole suunnitelmallista eikä aina tietoistakaan. Silti minä teen niin. Myyn Teepussia. Ettekä te osta tai ole ostamatta minua järkiperusteella. Ette ehkä pidä poliittista näkemyksistäni, mutta luette blogia silti, koska minulla on niin hauskoja sanoja tai ällistyttäviä musiikkivideoita. Samalla minä saan myytyä teille ns. elämääni. En sanoisi itseäni influnaiseksi vaan influhenkilöksi tai influkuoreksi, mutta joka tapauksessa olen todellisuudesta irrallani. Repikää siitä.
Luen näitä kirjoituksiasi novelleina. Pidän siitä miten yksityisyys ja yleisyys täydentävät kertomuksissa toisiaan. Sitä paitsi olet sinut suomen kielen kanssa, kauniisti käytät sitä. Ja tyrkytät mitä tyrkytät niin et silti koskaan jaa ennakkoluulojasi minään totuuksina, se on hyvin arvostettavaa, se.
VastaaPoistaMitä kuoriin tulee niin banaani se vasta hyvä pakkaus on. Se on helppo myös avata, jos tietää kummasta päästä se oikeaoppisesti pitää kuoria. (Vastaus: siitä päästä mistä sitä alkaa syömään.)
No, tästä setävitsistä siihen, että mitä täällä kannattaisi mainostaa? Ehdottaisin, että koska lukijoiden joukossa epäilemättä on myös iäkkäämpiä herroja – ainahan niitä joka paikassa on - niin ehkä kohteliaasti muotoillut Sildenafil -mainokset saisivat vastakaikua heiltä? Tai sitten ei. (Itse aikoinaan uskoin mainoslauseeseen ”Brylcreen tyyli on tyttöjen mieleen.” ...paskanmarjat ollut, täyttä humbuugia koko reklaami!)
Jaa erektiolääkemainoksia tänne? Enpä tiedä. Täällä kuplassa ollaan sitä mieltä, että erektiokeskeisyys on vanhan maailman juttuja. Sitä paitsi... No, nuoruudessani kohtasin kerran erään teknoihmisen, yhtä nuoren kuin minä eli noin 25-vuotiaan. Ilta eteni ja menimme minun luokseni. Pian alkoi näyttää ilmeiseltä, että vietämme yön yhdessä, kuten paneminen häveliäästi ilmaistaan. Vaatteita jo vähän riisuttiin, ja sitten tämä mies ilmoitti käyvänsä vessassa. Vähän kummastelin, kun hän otti vessaan mukaansa sellaisen kosmetiikkalaukun, jonka kaivoi salkustaan. Tietenkään en kysynyt asiasta mitään. Istuskelin alusvaatteisillani sängynlaidalla ja ihmettelin, kun mies viipyi ja viipyi. Lopulta hän tuli ulos, katsoi kelloa ja ilmoitti ajan, jolloin aikoo laueta. Ilmoitettu aika oli tasan 90 minuutin kuluttua.
PoistaJa se piti melko täsmällisesti paikkansa. Voin sanoa, että 90 minuuttia kestävä sessio ei ollut kovin nautittava. Itse asiassa se oli aika kamala. Vähän kuin yhdistäisi aerobictunnin ja hampaan poraamisen. En kohdannut ihmistä vaan erektion.
Ei silloin ollut mitään Viagraa tai vastaavaa, ei ainakaan minun tiedossani. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että ko. mies otti varmaan jonkin pillerin vessassani. Ekstaasia? Ehkei sitä mutta jotain ainetta, jonka vaikutusaika, 90 min, oli hänen tiedossaan.
nämä kirjoitukset tekevät sen, että kaikkien asioiden olemus tuntuu jotenkin kevyemmältä. tajunnanvirtasi puhuttelee. onpa kamala klisee, mutta sinun kohdallasi niin totta. ei voi mitään. ihan turha edes yrittää.
VastaaPoistaMeri, sinun blogissasi puhuttiin taannoin vessakirjoituksista ja vastaavista viesteistä. Pari viikkoa sitten näin Hämeentien baarin vessassa seuraavan tussitekstin: "Mä avasin mun sielun, ja jengi sano VITTU MITÄ PASKAA." Jostain syystä se huvitti minua. Mietin, olisiko vastaanotto myönteinen, jos nappaisin tussauksen kolme viimeistä sanaa blogini nimeksi. Mutta se pitäisi olla koukeroisella ja pyöreämuotoisella kaunofontilla.
PoistaMinusta tajuntani ei virtaa. Tai jos virtaa, vauhti ei ole kummoinen. Vesi on sameaa ja heijastukset pinnassa epäselviä.
Pitäisi miettiä ehkä tarkemmin, mutta nopeasti vastaisin, että ihmisen kuoret ovat kuin suklaakonvehdin suklaa.
VastaaPoistaPidän maitosuklaasta, en tummasta suklaasta.
He joista en pidä, heidän kuorensa on tummaa suklaata.
Valkoinen suklaa ei ole suklaata laisinkaan, silti pidän siitä. Mutta ihmiset, jotka ovat jollain tavalla yhden tekeviä, heidän kuorensa ovat valkosuklaata.
Kun suklaa vanhenee, se muuttuu harmaaksi - samoin muuttuu ihmisen kuori, kun hän ottaa etäisyyttä, kun ystävyys väljähtyy.
Sinussa T "näen", siis luen, kuvittelen näkeväni ja lukevani paljonkin syvyyttä. Tai sitten olet todella loistavasti onnistunut ajatuksillasi ja kirjoituksillasi huijaamaan minua ja saanut minut kirjoittamaan ajatuksiani auki.
Hauska tuo suklaakuoriajatuksesi, Pöllö.
PoistaSyvyys ihmisessä on vain kielikuva. En tiedä, onko ihmisen hahmottaminen jonkinlaisena astiana, jossa on pintaa, sisusta ja syvyyttä, vain länsimaisten juttuja vai onko se universaalia. Luulen, että itäisemmissä kulttuureissa ihmisen keskeinen olemus jäsentyy jotenkin toisin kuin syvyyden metaforan avulla. Hengityksen kautta? On sitä, miten hengittää.
Vallankin nuorempana vastustin ajatusta "syvyydestä". Ehkä lähinnä siksi, että se edellyttää myös "pintaa". Ja yleensä "pinta" on jotenkin vähemmän arvokasta kuin "syvyys". Mutta miten määräytyy se, mikä on arvokasta syvyyttä ja mikä arvotonta pintaa? Millä perusteella ulkonäkö on pintaa ja tunteet syvyyttä? Kielikuvat ohjaavat meidän mielikuviamme, ajatteluamme ja arvojamme.
Minusta on ihanaa, kun kirjoitat täällä oman elämäsi tarinoita. Tykkään muuten myös sinun blogisi Muistatko?-kysymyksistä. Teen ne aina itsekseni. Tämä pitäisi ehkä kertoa Pöllönkulmalla, mutta sama kai tuo, missä kommunikoi.
Kiitos T.
PoistaLuin kommenttisi jo aikaisemmin päivällä ja jäin miettimään tuota "syvyys" ja "pinta" ajatustasi. Enkä välttämättä ole eri mieltä. Nyt kun katselen noita sanoja tässä - nehän ovat merestä tai järvestä 🤷♀️
Sille, että ihminen ajattelee - syvällisiä? - monenlaisia, erilaisia, kaikenlaisia ajatuksia, on kai sille olemassa sana? Minä en keksi sitä nyt, mutta se ei ole uutta. Enhän aina löydä sanaa banaanille tai lusikallekaan 😄
Tarkoitin kuitenkin sitä, että minun mielestäni sinä et ole lattea ja litteä, et mikään paperinukke. Vaikkei niissäkään kyllä mitään vikaa ole.
Sinun kirjoitustesi, siis ajatustesi, myötä olemme saaneet useita pitkiä ja hyviä keskusteluita.
Muistatko? -kysymykset saavat lähes jokainen aikaan "ai niin", "no niin tietysti" tai jonkun vastaavan reaktion.
Tai Mursulta minulle heiton "karu lapsuus": en juonut limonadia vaan mummon mehuja, meillä ei maalla ollut kioskeja, meillä oli vain yksi naapuri eikä siellä ollut lapsia jne. Karu lapsuus.
Eikö niin, että ne Muistatko?-kysymyskortit ovat Kehvola-sarjaa? Minä ostin joskus siskolleni joululahjaksi sen sarjan kysymyskortit 80-luvusta. Ihmeellisiä asioita sitä muistaakin, sellaisia, joita ei tiennyt muistavansa. Ja joo, outo ilo syntyy, kun muistaa lapsuuden juttuja.
PoistaMeille isä osti kerran kesässä kokonaisen limsakorin alakerran pullapuodista. Se tuntui ihmeellisen ylelliseltä. 24 pulloa jaettiin neljälle tasan. Tyhjä kori kannettiin takaisin kauppaan.
Kyllä, Kehvolan kortteja.
PoistaArvoin pitkään noiden Muistatko? ja niiden Kasari -korttien välillä.
En kuitenkaan ostanut kuin toisen, kun ostin Mursulle NastaMuumion Laajennetun Saatanan Sanakirjan.
Itselleni Tonttukirjan. Messuilla pitäisi aina olla säkillinen rahaa.
Ei ihmisellä ole kuorta. Koppakuoriaisella on. Ja ehkä alligaattorillakin. Ihmisen päällä on nahkaa eli hipiä.
VastaaPoistaSinä et vissiin käytä kuorintavoidetta etkä tee syväpuhdistavia (tms.) kasvokuorintoja? En kyllä minäkään, joten ehkä minullakin on pelkkä hipiä. Mutta ihonhoitokeskeisimmillä on kyllä kuori.
VastaaPoistaJa katso nyt tuota miestä, jota yllä olevassa kuvassa kuoritaan! Hän on muuten joku tuomari, joka otti lahjuksia vastaan. Nimen olen unohtanut, mutta joka tapauksessa ihosuikaleilla päällystettiin tuoli, johon seuraava tuomari - kuoritun äijän poika - istutettiin. Uusi tuomari muisti siten kirkkaasti, ettei kannata ottaa lahjuksia vastaan.
Katsoin kuvaa, koska kehotit.
PoistaMutta koska olen ollut töissä OTK:n liha- ja makkaratehtaalla ja nähnyt miten lihanleikkaajat ammattitaitoisesti napsivat lihat irti luista, tuon maalauksen "kuorijat" eivät osaamisellaan minua vakuuta, amatöörejä ovat. Nähtävästi siksi on myös ymmärrettävää ympärillä seisovien katsojien pinnallinen välinpitämättömyys, taputuksiin ei kerta kaikkiaan ole syytä. Ja sitä paitsi vain merirosvoilla on tapana pitää puukkoa poikittain suussaan ryöstellessään purjelaivoja, eivät muut ihmiset niin tee.
Kuorintavoiteita en ole käyttänyt. Mutta jos elämä olisi kolhinut minua niin pahasti, että olisin viettänyt katolilaisen lapsuuden ja toiminut alttarilla kuoripoikana, olisin varmasti toivonut että pappi jotain voidetta olisi käyttänyt... kun... äsch, eipäs nyt Mikko mennä asioiden edelle. Ei.
Niin, koska olet entisenä lihatyöläisenä puoliammattilainen kuorinnassa, uskon sinua. Minä jo ehdin ihailla sitä, miten pitkää suikaletta jalan kuorija saa irrotettua. Oudon vähän huutoa, tuskaa ja muuta tunne-elämää noiden ihmisten kasvoilla näkyy. Yleisökin on kuin joukko lääketieteen opiskelijoita opetusta seuraamassa. Kuorittavalla on peräti kiitettävä itsehillintä.
PoistaMinulle on täytynyt kasvaa jonkinlainen kuori, jossa on reikiä. En ole kovin herkkähipiäinen. Joissain asioissa kyllä, mutta yleisesti ottaen en.
VastaaPoistaHankala juttu kyllä. Kuori on helppo läpäistä; vaikkapa tänään sillä tsunamidokumentilla.
Minä en oikeastaan tiedä, olenko herkkähipiäinen vai en. Vaikea verrata mihinkään.
PoistaOlemme O:n kanssa katselleet Areenasta muutaman päivän uutta norjalaista lääkärisarjaa. Ensimmäisen jakson alussa kysyin O:lta, mitä hän piti alkukuvista. "Liikaa sydäntä", sanoi O. Juuri täsmälleen niillä sanoilla minäkin olin aikeissa kommentoida alkukuvia.
Tämä Kokon kuori-jupakan ydin, joka herätti minussakin hieman teatraalista vimmaa, on sen paljastama ihmishalveksunta. Väärää poliittista suuntausta palvelevat pikkunaikkoset eivät ole enää ihmisiä, vaan arvottomia ihmiskuoria. Vaikka tässä viha ei kohdistukaan kansanryhmään, niin tällainen kiihkeä ajattelu on ihan lähimenneisyydessäkin saanut aikaan kauheita tekoja.
VastaaPoistaIhmisillä on erilaisia arvoja ja poliittisia näkemyksiä. Se ei tee heistä epäihmisiä.
En tulkitse tapahtunutta samoin kuin sinä tuossa yllä. Mutta se, tulkintojen kohtaamattomuus, lienee maailman ydin.
PoistaIhmishalveksunnan paljastuminen tuntuu olevan trendikästä nykyään. Kuka ihmishalveksuntaa sitten missäkin näkee. Näistä asioista saan vääntää ihan riittävästi peruskoulussa, joten en aikuisten somessa yleensä välitä osallistua.
Entäpä pääministerin ”fasistirunkkarikaverit”?
PoistaOlin eilen kuuntelemassa tämän päivän työläisrunoja, sinne tuo olisi sopinut, mutta ei niissä ollut tuollaista kiihkoa, enemmän elämisen yleistä tuskaa, kun rahat ei riitä.
Minusta fasistiksi ja natsiksi nimittely on epämääräistä, epätarkkaa ja laiskaa. Millaisesta fasismista on kyse, kun jotakuta suomalaista nykypoliitikkoa nimitellään fasisitiksi? Oletan, että fasismista poimitaan tällöin kiihkeä nationalismi ja eräänlainen väkivallan ihailu. Ja koska on välttämätöntä käyttää sanaa "fasismi", on ilmeistä, että viitataan myös menneisyyteen, siihen, että aate saattaa paisua ja saada kauhistavia aikaan. Mutta fasismin käsitteen lähtökohtainen laveus vesittää nimittelyä. Mitä suurempia yleistyksiä tehdään, sitä löysempää on kritiikki.
Poista"Runkkarikaveri" on sisäisesti ristiriitainen käsite. Jos runkkaa, tavoitteena lienee, että tulee itse tyydytetyksi. Kavereista viis. Runkkuringistä kuulen kyllä usein koulussa. Kerran menin välitunnilla ajamaan vessasta pois isoa poikalössiä (joka oli vapettamassa) ja kysyin, mitäs te siellä teette, pönttöäkö ihailette yhdessä. "Meillä on runkkurinki", sanoi verbaalisesti nokkelin. Keskustelu siitä vielä vähän jatkui, oikein sukkelana puolin ja toisin.
Mutta kielikuviin palatakseni: masturbaatio runkkarikaverien kanssa on eriluonteista toimintaa kuin yksinäinen masturbaatio. Minun on vaikea kuvitella, miten fasistikaverukset runkkaisivat yhdessä.
Toivoisin kielellisesti osuvampia ja sivaltavampia ilmauksia, kun pääministerin toimintaa kritisoidaan.
Mielenkiintoista pohdintaa. Minäkään en ymmärrä runkkurinkejä muuten kuin ehkä homosessioissa. Kun itse kauan sitten, siis tositositosi kauankauankauan sitten, joskus ihan harvoin sattumalta hmmmm… niin ajattelin aina jotain verevää naikkoista ja jos siihen olisi tullut joku jäbä samoissa puuhissa niin siihen se olisi lörpsähtänyt.
PoistaHmmm… tuli ihan Mikis-olo tuosta nuoruusmuistelusta.