Vapun tuntua

Lokerooni opettajainhuoneessa oli ilmestynyt tulitikkuaski. En tiedä, kuka sen on sinne pannut ja mistä syystä. Jos se olisi takavarikoitu joltakulta oppilaaltani, minua olisi kyllä informoitu asiasta.

Isältä opin, ettei käytettyä tikkua saa pistää takaisin askiin. Tikku pitää kastella, ennen kuin sen pudottaa roskikseen. Hän opetti Siskoa ja minua sytyttämään tikun. Olimme tiskipöydän ääressä harjoittelemassa. Sisko raapaisi tikkua askin sivupintaan ja säikähti joka kerran liekkiä niin pahasti, että heitti tikun tiskipöydälle. Minuakin tuli jännitti, mutta en halunnut olla hysteerinen lapsi, joten keskityin pitämään käteni vakaana, kun tikun pää leimahti. Se onnistui, ja pian sain sytyttää kynttilän.

En tullut avanneeksi lokerooni ilmestynyttä tikkuaskia. Ehkä siellä ei ole tikkuja ollenkaan vaan tankaruno, Hyalomma-suvun jättipunkki tai kaikki maailman taudit, kiroukset, vitsaukset ja kaasun lailla leviävä epätoivo. 

Sain paviljongin toisen pään Tertulta violetin ilmapallon, jossa oli hymyilevän yksisarvisen kuva ja narun päässä paino. Lapsena kiinnitin kaasupallon naruun pieniä muovisia villieläimiä ja tutkin, mitkä eläimet painonaan pallo jaksoi nousta kattoon asti. Mitättömän pieni tiikerinpentu nousi kevyesti. Joskus olin kiinnittänyt pennun naruun huonosti ja se putosi. Muutaman päivän päästä pallokaan ei enää noussut kattoon asti.

Annoin yksisarvispalloni Jakelle, jolla on pieniä lapsia. Nämä nykyiset kiiltäväkuoriset ilmapallot taitavat pitää heliuminsa viikkokausia.

Lapsena vappu oli hauska juhla. Minä auoin ja suljin suuria paperikukkia ja leikin, että vappuhuiska on tyttö, jolla on pitkä tukka. Kokeilin peilin edessä isän ja äidin ylioppilaslakkeja. Join simaa, josta en oikeastaan pitänyt. Äiti teki valtavan kasan munkkeja ja asetteli ne keltaiselle muovitarjottimelle. Kerran menimme Finlandia-talolle vappukonserttiin. Varmaan oli paljon puhaltimia, mutta tämä on olettamus eikä muisto. Selvästi muistan sen, että konsertin lopussa joku heitti parvekkeelta suuren ryöpyn serpentiiniä alas. 

Teini-iässäkin vapussa oli oma hilpeytensä. Meitä oli monta kikattajaa ja me kuljimme siellä, missä muutkin ihmiset kulkivat. Jollakulla oli serpentiiniä kaupassa, toisella aurinkolasit, ja me nauroimme sitä mahdollisuutta, että joku menettäisi neitsyytensä Havin kierrekynttilälle.

Äsken kävelin lähigrillille syömään falafelia. En nähnyt matkalla ainoatakaan lapsiperhettä. Kevätkukkia oli kaikkialla. Kun puita ja maata kohti katsoo, tämä on kai se kevään kohta, josta eniten pidän. Kohta kukkivat kirsikkapuutkin, mutta mikään ei ole vielä liian vihreää ja täyttä. Elo on palannut taidebussimatkalta hetkeksi kotiin. Hän saattaa käydä vapputansseissa. Aina ei ole vielä vastannut sähköpostiin. Äidillä käyn huomenna. Hän kysyi, voisinko syödä siellä. Olisi vegaaninakkeja ja perunasalaattia. "Tulee vähän vapun tuntua", äiti kirjoitti.