Österland

Ymmärtääkseni en ole uskonnollinen ihminen. Silti monet hengelliset laulut liikuttavat minua. Se ei johdu sanoista. Sävelkuluissa on jotakin, mikä resonoi minussa. Voi olla, että kyse on yksinkertaisesti epämusikaalisuudestani. Monet virrethän ovat aika monotonisia. Sävelten väliset hyppäykset ovat pieniä ja melodiat ennakoitavia, rytmikikkailut puuttuvat. Virsiä on helppo laulaa mukana, vaikka ei olisi edes kuorotasoinen muusikko. Ehkä se onkin virsien yhteisveisuu, joka osuu minuun. Vakavakasvoiset ihmiset laulavat yhdessä hitaita ja apeita lauluja, hengähtävät samassa kohtaa, jatkavat taas tasaista yhteistä ikävää.

Siitä on yli 20 vuotta, kun kuulin koulun kevätjuhlassa ensi kertaa laulun On laiva valmiina lähtöön. Sitä laulettiin jäähyväislauluksi kuudesluokkalaisille, jotka olivat siirtymässä suureen maailmaan tai ainakin yläkouluun. En tuntenut yhtään kuudesluokkalaista, mutta laulu alkoi itkettää minua välittömästi. Nolotti oma reaktioni. Kun myöhemmin tutkin asiaa, kävi ilmi, että sävelmä on alun perin ruotsalainen kansanlaulu ja siihen on kirjoitettu hengelliset sanat, joissa vilisevät nardukset, sahramit, sielut ja Salomo. Tekstin minä kaipaa itäiseen maahan ja kohtaa rakkaansa pimeässä yössä. Rakas on epäilemättä Jumala. 

Sittemmin laulun sanat ovat maallistuneet ja enimmät jumalallisuudet on karsittu pois. Kaipaus on kuitenkin jäänyt ja myös rakas, joka on ikuisesti kaukana. Laulu tunnetaan Ruotsissa nimellä Till Österland vill jag fara. Minua hämmentää sanojen Österland. Sehän on aikoinaan tarkoittanut Suomea (eli nykyistä Etelä-Suomea). Luulisi, että ruotsalainen kaipuu olisi kohdistunut vähän kauemmas kuin Pohjanlahden toiselle puolelle. Toisaalta meri on meri, ja jos rannalla seisoo eikä vastarantaa näy, välimatka voi tuntua loputtomalta. Siellä jossain on Itämaa, joka jatkuu ja jatkuu ikuisesti, sinne, missä ei itse ole.

Suomalaisella sanoittajalla on toisenlainen näkökulma laulun suruun. Hän ei ole tehnyt kaipaustarinaa, ikuista pyrkimystä toisen luokse. Suomeksi laulussa on kyse hyvästeistä. Laiva on valmiina lähtöön ja sinä menee sen mukana. Sinä ei matkusta minnekään lähiseudun saarelle vaan kaukomaille, "missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy". Laiva vie sinän eteläiselle pallonpuoliskolle. Siellä katsellaan toisenlaisia tähtikuvioita.

Laulu tunnetaan myös "Peppi Pitkätossun jäähyväislauluna". Tarkkaan ottaen en tiedä syytä tähän. Tiedän, että Peppi lähtee merille ja Tommi ja Annika jäävät vilkuttelemaan, mutta eihän kirjoihin lauluja saa. Luultavasti Till Österland vill jag fara on soinut jossakin Peppi-filmatisoinnissa, kun Peppi on lähtenyt ystäviensä luota ja yleisön on tahdottu vähän kyynelehtivän.

Ylle valitsemani versio on sanaton ja sillä lailla letkeä, ettei se aiheuta minussa suuria tunteita. Kaipaus on pois ja kaipaus on luokse, samapa tuo. Österland on yhtä kaikki kaukana.