Aamulla lumouduin vuosaarelaisesta aistilaboratoriosta. Hesarissa oli kuva, jossa kahvinmaistelija istui punaisessa valossa ja maisteli kahveja. Maisteluhuoneen pitää olla punavaloinen siksi, ettei kahvin väri tai muu ulkonäköseikka vaikuttaisi maistelukokemukseen. Tahdon oman aistilaboratorion!
Nyt kuuntelen tätä kirjoittaessani entisen oppilaani Hillan ASMR-videota. Hilla silittelee mikrofonia erilaisin siveltimin ja kuiskii pehmeällä äänellä rentoutuskehotteita. Hän haluaa tehdä minulle päähieronnan. Hänen takanaan on tekotakkatulta. Kymilife-sarjassa muuan kouvolalainen väitti, että ihmiset tuijottavat mieluiten tulta, vettä tai vauvaa. Tulen ja veden ymmärrän, mutta vauva yllätti minut. Omaa vauvaani voisin tuijotella pitkään, mutta en käsitä, miksi tuijottaisin vierasta vauvaa kovinkaan monta minuuttia.
Hilla siirtyy siveltimistä haarukoihin. Hänellä on kummassakin kädessä haarukka, ja hän rapsuttelee niillä mikrofonia. Pelkään, että mikrofoni ei kestä haarukan piikkejä. "Elämä on keitto, minä olen haarukka, haarukka, haarukka", ilmoittaa Pyhimys. Luulen, että minusta ei olisi ASMR-kuiskijaksi.
Viikonloppuna kannan Islan tavaroita ja seuraavalla viikolla Elon. Ne kannetaan samaan osoitteeseen. Siten kyseessä on onnellinen muutto. Ja joskus joulukuussa Aina ja Alina muuttavat. He saavat huiman huonekorkeuden. Saa nähdä, kuljetetaanko Bébé ja Amygdala ensimmäisenä vai viimeisenä uuteen kotiin. Ne varmaan pakenevat sängyn alle tai kaapin taakse, odottavat siellä, kun huonekalukolina on loppunut, ja kurkistavat vasta sitten, minne ne on tuotu.
Jokaisessa aiemman elämäni muutossa oli mukana isä. Hän oli kärsivällinen muuttaja, ja me osasimme kantaa huonekalut asunnosta toiseen ilman tiuskimista. Huomaan, että joulun lähestyessä isä alkaa tihkua mieleeni. En muista, milloin olisin viimeksi ollut hautausmaalla jouluna. Lapsena kai. Nyt menen. Haluan viedä isälle elävää tulta. Hautausmaa lienee kaunis, liekkejä liekkien vieressä pimeän keskellä.
Äiti sanoi Hilleville, että myy hyvä ihminen talosi, niin pääsette johonkin hoitokotiin Bertan kanssa yhdessä, ei sitä aikaa teillä enää niin pitkään ole. Olisitte yhdessä, nauttisitte vielä hetken toisistanne. "Ei taloa tuosta vain voi myydä ja muuttaa", Hillevi vastasi. Hänellä oli niin paljon papereita, pino kirjoituspöydällä ja monta pinoa lisää takahuoneessa. Ne pitäisi ensin käydä läpi, lajitella ja heittää turhat pois. Eikä niitä oikein voi heittää roskikseen, koska joku voi käydä pöntöstäkin kaivamassa ja nähdä vaikka heidän terveystietojaan. Ja mitä hän tekisi aterimillekin? Eihän sellaiseen hoitokotiin voi viedä niin arvokkaita haarukoita.
Hieman hymyilyttävät nämä kaikenmaailman "kuiskaajat”. Aikoinaan (muistan) oli muotia kääntyä buddhalaiseksi, ja mikäs siinä, yksi järkevimmistä (?) uskonnoista (??) varmaankin on, mutta kovin vakavasti ei silti näihin sahraminvärisiin kaapuihin pukeutuneita Esplanadin puistossa käveleviin suomalaisiin nuorukaisiin voinut suhtautua... ei, kun kävellessään vielä mumisivat "Om Mani Padme Hum" Ymmärrän kyllä eri uskontojen historiallisen ja filosofisen merkityksen, mutta kun luonnontieteellisen maailmankatsomuksen on omaksunut, on vaikea niellä kaikkea sitä hölynpölyä mitä uskontojen varjolla ihmisille on tyrkytetty ja tyrkytetään. Minulle riittää maailmankaikkeus an sich, ja orgaanisen elämän ihme maapallolla (ja vaikka ties missä muualla?), että mitä lisäarvoa ’enkelit, keijukaiset, tontut tai teletapit’ tähän toisivat? Mielestäni ei mitään, vrt. vaikka Muurahaissinisiiven (Glaucopsyche arion) elämää… tai bakteerien, jotka pyöriskelevät sun mahassas…
VastaaPoistaPs. Vauvat on aika rääpäleen näköisiä… ainakin muitten vauvat, miksi heitä pitäisi tuijotella. Kissan pläsiä taas jaksaa pällistellä niin kauan kuin kissa toljottaa takaisin. (Ei se kauaa viitti.)
Suhtauduin ASMR-huumaan jokseenkin samoin kuin sinä. Joitakin vuosia sitten katsoin sattumalta pari ASMR-videota. Yllätyksekseni ruumiini reagoi niihin ääniin, tuli kylmiä väreitäkin. Se oli outoa, koska kaiken aikaa olin kuitenkin perusivallinen. Ihan niin värisyttävä kokemus ei ollut, että olisin ryhtynyt säännöllisesti seuraamaan ASMR-videoita.
PoistaKeijukaiset ovat rasittavia, enkelit ok, jos ovat vähintään nelisiipisiä. Teletapeissa on kivaa vain imuri. Tontuista pitäisi kieltää hyväntahtoiset joulukurkistelijat ja jättää jäljelle vanhan kansan äreät puuronvaatijat, sauna-, riihi- ja navettatapaukset.
Minusta piilouskovaiset luonnontieteilijät ovat ihmiskunnan parhaimmistoa. Mutta vielä parempia ovat veneenveistäjät. Ja alati harmittaa, ettei Jeesus tule minun paahtoleipääni.
Mikäli tämän ASMR-jutun oikein ymmärsin, olen etenkin lapsena kokenut sellaisia useinkin. Ja mitä tulee buddhalaisuuteen, niin minähän päätin jo parikymppisenä ryhtyä zeniläiseksi, enkä ole mieltäni muuttanut.
PoistaNykyään minullekin riittää pähkäiltäväksi Maailmankaikkeus ja Olemassaolo - koska molemmathan ovat sellaisia mysteerejä, ettei niistä ota pirukaan selvää.
En ole enää ikuisuuksiin pohdiskellut kuka minä olen, vaan missä helvetissä minä olen.
Sinulla on kuitenkin vahvahko taipumus olla "minä" ja oikeassa. Eikö? Sanoisin, että sinussa on paljon myös erittäin epäzeniläisiä piirteitä.
PoistaTotta, etenkin oikeassa olo. Se korostuu kirjoittaessa. Livenä olen ymmärtäväisempi.
PoistaMutta taipumus olla ”minä”, mitähän sillä tarkoitat? Jos se viittaa itsetehostukseen tms, niin sitä en tunnista. Minua pidetään hiljaisena, zeniläisenä.
Mutta en tietenkään edes pyri olemaan oikeasti zeniläinen. Se kuitenkin kuvaa jollakin tavalla suhdettani elämään, enkä ole keksinyt parempaa.
Enhän minä tunne sinusta kuin tekstuaalisen blogiminän. Se vähän keikaroi kielellä. On hauska ja keksii nokkelia sanaleikkejä (" - - vaan missä helvetissä minä olen") ym. Minusta se on minän rakentamista. Teet itsestäsi tunnistettavan. Olet kirjoitustyyli. Toki jokainen blogi-ihminen on, mutta jostain syystä pidän "hauskuutta" tietoisempana minänrakentamisprojektina kuin jotakin toista tyyliä. Joskus minulle tulee tunne, että voisit oikeastaan sanoa blogikommenttina ihan mitä tahansa - sisältöä oleellisempaa on tyyli.
PoistaSamaan aikaan olen silti tietävinäni, että elävässä elämässä olet äänettömämpi. Hetkin sellainen sinä pilkahtaa blogeissakin.
Mutta joo, "taipumus olla minä" oli minulta huono ja epämääräinen muotoilu.
Myönnän, tietysti. Paitsi etten mielestäni kielellä keikaroi (kiva ilmaus!), vaan muotoilen tietoisesti. Se on varmaan ammatin peruja, piiloviestien viljely.
PoistaTuo ”missä olen” -esimerkkisi on tietysti totta, mutta sen varsinainen sanoma on se, että mielestäni suurin maailman mysteeri ei ole ihmisen tietoisuus (vaikka se ihmeellinen onkin), vaan koko tämä ääretön (?) maailmankaikkeus, avaruus - mikä on tämän Tyhjästä Syntyneen perimmäinen olemus?
En kysy Miksi, vaan Mikä ja Missä.
PS. Olen Ursan jäsen. Kirkon jäsen en ole.
Mistähän sitä aloittaisi, että tulisi ymmärretyksi taas varsin mitään mistään tietämättömänä.
VastaaPoistaTunnustan: piti tarkistaa, mikä on ASMR. Luulin kirjainyhdistelmän olevan tuttu, ehkä onkin, mutta jossain muussa järjestyksessä. (Se olikin asml.fi, puhelinmyynnin kieltopalvelut. No sinne päin. Sori)
Ja koska en täysin ymmärtänyt tuota ASMR:n selitystä (tekoäly ON fiksu, MOT), niin liittyykö Mursun mystiset tuntemukset siihen: sillä on kropassaan pisteitä joita painaessa toiseen kohtaa kroppaa pistää tai tuntuu poltetta tms.?
Haarukat ja mikrofoni - mun mielikuvitukseni sai niskakarvat pystyyn, äänen täytyy olla kammottava.
Ex-työkaveri (voiko niin sanoa?) teki mulle joskus intialaisen päähieronnan. Uskokaa tai älkää, nukahdin. Oli siis oikeasti rentouttava.
Vettä, tulta ja omaa NUKKUVAA vauvaa voi katsella pitkään, mutta ilman ADHD:täkin niihin kyllästyy joskus. Jopa minä kyllästyn tuijottamaan meidän olohuoneen ikkunasta ulos, vaikka viime päivinä olen sitä tuntikausia pystynytkin tekemään.
Peikkoja, menninkäisiä, maahisia ja tonttuja - yhtä varmasti kuin voin väittää, että niitä ei ole, niin yhtä varmasti niitä on. Meidän tontilla ainakin. Ja jos niitä on, todennäköisesti on myös keijukaisia 🤷♀️
Taidan taas olla ihan kuutamolla.
Juu, en minäkään tiennyt mitään ASMR:stä, ennen kuin yksi oppilas viitisen vuotta teki aiheesta esitelmän. Mutta jos etsii Youtubesta videoita, ymmärtää nopeasti, mistä muoti-ilmiössä on kyse. Videolla joku puhuu pehmeällä äänellä, kuiskii välillä ja tupsuttelee mikrofonia monenlaisilla siveltimillä ja huiskuilla. Tämä kaikki synnyttää, jos synnyttää, kuulijoissa ruumiillista mielihyvää. Ja koska katsomiskokemuksellakin on vaikutusta, videoissa näkyy usein rauhoittavia ja mukavia juttuja, kuten tulta. Harvalla on takkaa kotonaan, joten kuvataan tekotulta. Tämmöistä. En ole tutustunut ASMR:n hermostollisiin vaikutusmekanismeihin.
PoistaMinä jumaloin yhtä kampaajaa, jolla oli hierova tuoli ja joka hieroi minun päätäni pitkään, kun pesi hiuksiani. Jotenkin siellä oli niin nautinnollista, että hävetti mennä, ja siksi aloin käydä toisella kampaajalla. Murheellinen tarina.
Intialainen päähieronta kuulostaa ihanalta.
olen joskus kuunnellut yhden asmr-podcastin, sen kuiskinta ja hauras henkäily kuulosti falskilta. minulle tuli niistä mutinoista ja naputuksista tuskainen olo, oli pakko lopettaa kesken.
VastaaPoistaselkeän lämpimästi artikuloiva ihmisääni tuottaa paljon enemmän mielihyvää. musiikkitoimittaja kare eskolan äänen soinnissa on jotakin turvallista. hän saa ääneensä hämmästyttävän paljon iloa ja rauhaa. vanhan liiton radiotoimittajien äänissä on sointuisuutta ja lempeyttäkin.
En ole pitänyt itseäni ihmisenä, jolle toisten puheäänet olisivat erityisen tärkeitä. Tietoisesti en mieti ääniä kovin paljon enkä ole keskivertoa musikaalisempi. Iän myötä olen ällistyksekseni huomannut, että vähän vieraatkin näyttelijät saatan tunnistaa nopeammin äänestä kuin naamasta. Oletettavasti äänet vaikuttavat minuun enemmän kuin tiedän.
PoistaHyvin matalien laulu- ja puheäänien vaikutuksen kyllä tunnistan. Ne tuntuvat ruumiissani, jossain rintakehän tietämillä.