Paul Gauguin
Ajatukset ovat jähmeitä. Väsyttää. Minulla on liikaa tunteja. Tuntikaton yli menevistä tunneista en saa palkkaa. En minä ylimääräisiä tunteja haluaisi, mutta kun koulunkäynninohjaajia on taas vähennetty, järjellisen lukujärjestyksen tekeminen kahden ikäryhmän luokalle on mahdotonta ilman palkattomia tunteja. Valinta järjettömän lukujärjestyksen ja palkattomien tuntien välillä on minulle helppo. Yleisopetuksen luokille on kyllä palkattu resurssiopettajia. Onhan tärkeää, että tavallisten ja taitavien oppilaiden opinnot sujuvat.
Koulukeskustelu lahjakkaista oppilaista herättää minussa raivoa. Ei siinä ole kyse siitä, mitä lapset itse haluavat, vaan siitä, mitä vanhemmat ja poliitikot haluavat. Jos vanhemmat kannustavat lapsia kilpailemaan, hehän kilpailevat. Minä en kannusta. Kaikkein lahjakkaimmilla ei minun havaintojeni mukaan ole halua kilpailla. Miksi he kilpailisivat? Ei heille ole vastusta. Heitä on hyvin vähän. Tavallisella tavalla taitavat lapset kyllä kilpailevat. Toisinaan heidän vanhempansa ovat taipuvaisia uskomaan omaa lasta erityislahjakkaaksi ja vaativat haastavia lisätehtäviä. Minusta kaikkien lasten kannattaisi oppia ennen muuta kärsivällisyyttä ja yhteistoimintaa.
Dilan katsoi tänään korvakoruani ja kysyi, onko se "poison tree". Ei, minä sanoin, kyllä se on elämänpuu. "Ai jaa, mutta se näyttää ihan poison treeltä", Dilan totesi. Jäin ihmettelemään, miksi puuni, joka minulle yhdistää taivaan ja maan, näytti hänelle myrkylliseltä. Lasten tiedekysymyksissä Hesarissa joku kysyi taannoin, kuinka paljon pitäisi syödä omenoita, että saisi niiden siemenistä tappavan annoksen myrkkyä. Vastaaja korosti sitä, että siementen myrkky, amygdaliini, vapautuu vasta silloin, jos siemenet pureskelee rikki tai murskaa muulla tavalla. 100–400 omenan siemenmurskasta saisi jo myrkytysoireita. Jotta kuolisi, annoksen pitäisi olla moninkertainen. Siemenmurska saisi syöjän kuitenkin oksentelemaan paljon ennen hengenvaaraa, joten todennäköisesti hän säilyisi hengissä.
Dilan tuskin on lukenut Willian Blaken runoa "A Poison Tree". Minäkään en ole. Tokko hän ajatteli Eedeniäkään ja sen puutarhan hyvän ja pahan tiedon puuta. Ehkä kyse on jostakin nuorisomeemistä, jota en tunne.
Jos minä saisin päättää, mikä on kielletty hedelmä, en valitsisi omenaa, appelsiinia enkä banaania. Aprikoosia, luumua, kirsikkaa ja persikkaa saattaisin harkita, koska niiden sisällä on kivi, mutta niitä kasvaa vähän liikaa yhdessä puussa. Ei kiellettyjä hedelmiä voi olla lukemattomia. Ehkä mangot kasvaisivat harvemmassa. Viikuna näyttäisi sisältä sopivan kielletyltä. Millainen mahtaa olla viikunapuun hedelmätiheys?
Monet vanhemmat koittavat paikata omaa huonoa menestystään lastensa kautta ja se jos mikä on säälittävää tai paremminkin sairasta. Pääsin aikoinani seuraamaan aitiopaikalta kun esimieheni, joka oli perinyt firman isäukoltaan, oli täysi tunari ja kaatoi firman alle kolmessa vuodessa vaikka se oli isäukon omistuksessa ja ohjauksessa toiminut hyvin parisenkymmentä vuotta, pakotti poikansa harrastamaan/pelaamaan jääkiekkoa vaikkei poika pitänyt siitä pätkääkään. Parhaat kamat mitä rahalla sai, äijä kuskasi itse poikansa jokaiseen treeniin ja otteluun omalla autolla koska "luuserit kulkevat linja-autolla" etc. Poitsu jaksoi kolme vuotta kunnes 13-vuotiaana haistatti isälleen vitut ja sanoi lopettavansa jääkiekon. Pojan isä suuttui päätöksestä niin, että pieksi poikansa melko huonoon kuntoon mutta sattui olemaan niin, että pariskunnalla oli avioero menossa joten kusipää-iskälle määrättiin helvetinmoiset sakot ja poika sai vahngonkorvauksia jotka olivat huomattavat. Bonuksena isä määrättiin lähestymiskieltoon koko perheen osalta (vaimo, kyseinen poika ja hänen veljensä + pikkusisko) ja ei mennyt kauan kun isäukko oli liittynyt paikkakunnan metsäkaartiin eli syrjäytyneisiin ukkoihin jotka joivat kaupungin hautausmaan viereisessä puistossa. Että semmosta. Karma se on joka opettaa ja vaikka muksuja tulee ohjata oikeaan suuntaan, natsismi tässäkin asiassa on pahasta ja kokee saman kohtalon kuin viiksivallun suuri operaatio 40-luvulla.
VastaaPoistaAutot, niin... Minulla on muutamia tuttuja, jotka eivät voi kulkea busseilla, ratikoilla eivätkä junilla. "Siellä haisee", selitti yksi heistä kerran. Toinen kysyi minulta, enkö pelkää kulkea illalla bussilla, kun siellähän voi tapahtua mitä tahansa. Sellaista autoporukkaa.
PoistaAutottomana ja ajokortittomana ihmisenä en ymmärrä, mikä siinä omassa autossa on niin ihmeellisen ihanaa. Illuusio vapaudesta? En muista, että olisin koskaan nauttinut kenenkään autoilijan kyydissä olemisesta.
En myöskään tunne automerkkejä. En tiedä, mitkä autot ovat kalliita ja mitkä siten hienoja. Olen ihan pihalla autojen salaisesta statuskielestä.
Ihmiset ovat hulluja. Satsaavat vähät rahansa = ottavat velkaa ja ostavat kalliin auton jonka varaosat ja huollot ovat luonnollisesti aivan helvetin kalliita. Homma on vähän niin kuin intialaisilla, auton pyhä lehmä jonka eteen pitää uhrata no jos ei ihan kaikkea, niin mielettömästi rahaa vain sen takia että pääsee paikasta a paikkaan b.
PoistaMonelle miehelle auto on kalun jatke sanotaan ja se pitää usein paikkansa.
Muutamia kertoja olen yrittänyt käydä keskustelua peruskouluikäisten poikien kanssa siitä, mitä varten he haluavat piirrellä peniksiä kaikkialle, mutta en ole päässyt selvyyteen asiasta. Jotain ylpeiltävää he vissiin peniksissään näkevät, kun sen jatkeestakin haaveilevat. Poikariemut ovat kummallisia.
PoistaKävin juuri katsastuttamassa autoni, joka on 12 vuotta vanha Toyota. Tarvitsemme sitä enää lähinnä mökkimatkoille (sinne ei pääse muuten.)
PoistaEn ole ikinä ollut kiinnostunut autoista tai mistään vempaimesta, vaikka tunnen kyllä ne. Osaan ja uskallan purkaa ja koota esim. moottorisahan, usein korjatakin. Koulutus, kokemus, työ.
Kikkelien piirtämisestä minulla ei ole asiantuntemusta.
En edes tiedä, mikä on Toyotan status automaailmassa. Onko se hieno ja kallis vai tavisauto vai mikä?
PoistaMinun vempainkiinnostukseni on erittäin vähäistä kaikin tavoin mitaten. No, alle 4-vuotiaana yritin kyllä kurkistella yhden suuren radion sisälle. Ei siellä näkynyt Lurituria eikä ketään muutakaan.
En minäkään oikeasti tiedä, mutta meillä oli joskus Toyota Corolla jotain. Se oli hyvä perusauto, minusta.
PoistaVoiko sanoa, että olin autonasentaja-isäni kouluttama asiantuntija, kun kävelin isän perässä kädet housun taskussa, kuten isä, ja setä käveli mun perässä ja kantoi mun lapasia?
Vaihdettiin se Toyota Fordiin, se ei oikein tahtonut kestää mun käsissä 🫣😉
Maalaisina tarvitsemme auton, mutta kaupungissa asuessamme bussimatkat olivat parasta mitä töissä käymisestä jäi käteen. Ainakin työkavereille 😝
VastaaPoistaBussimatkoista on jäänyt monenlaisia muistoja.
Poika oli n. 3-vuotias kun sai täyden bussin hiljaiseksi sateisena arki-iltana. Kertoi meille naamasaukoista ja niiden elämästä.
Työkaverit odottivat aamuisin kahvitaukoa. "Pöllö, mites koti-/työmatka meni?" Minä ja bussit ei vaan sovittu yhteen. PAITSI, jos bussissa oli lapsia. Vai mitä sanotte pienen tytön laulusta:
"Pieni koira haukkuu hau hau hau. Iso koira haukkuu HAU HAU HAU."
Repikääpä siitä.
Tai kun selän takana pieni poika huokaa syvään ja sanoo isälleen "Mä haluaisin edes kerran elämässäni päästä ongelle"
Miten paljosta ihmiset jäävätkään paitsi; heillä on hampaissa kuorikot sävy sävyyn valkoisen Teslan kanssa ja kummatkin pestään kaksi kertaa päivässä. Maailma pelastuu?
Taisin taas poiketa aiheesta. Bussi vaan kiehtoi, häntäluuhun sattuu vieläkin, kun muistelen matkaa kaupungista mummolaan bussin takapenkillä ensimmäisten ja viimeisten mäkihyppyharjoitusten jälkeen. Musta ei tullut mäkihyppääjää.
Tuleepa elävästi mieleen eräs bussimatka lasten kanssa. Kuopukseni oli ehkä 4-vuotias. Istuimme bussin keskiosassa, ja äkkiä kuopus kysyi kantavalla äänellä: "Äiti, koska sä oikein ajattelit tiskata kaikki ne tiskipöydän astiat?"
PoistaMainittakoon, etten ole sitä ihmistyyppiä, joka antaa tiskivuoren kertyä. Kuopus vähän liioitteli. Mutta kieltämättä hän oli hauska.
Viikonloppuna luin vanhoja sananlaskuja "Lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden"
PoistaLasten suusta ainakin, toisista en niinkään tiedä.
Lapsille kun ei voi edes suuttua, kun sanovat totuuden, vaikka liioittelisivatkin.
Tiskasitko kotiin päästyänne?
Taisinpa tiskata...
Poista