Sain poliisilta sähköpostia. Passini oli valmis ja noudettavissa. Poliisi kehotti minua ottamaan mukaani R-kioskille lähetystunnuksen ja Suomen viranomaisen myöntämän passin tai henkilökortin. Jäin ihmettelemään, myöntääkö muukin taho henkilökortteja vai miksi poliisi kutsuu itseään "Suomen viranomaiseksi".
Joitakin vuosia sitten koulutin muutamia nuoria kirjoittamaan esseitä Poliisiammattikorkeakoulun valintakoetta varten. Luin itsekin valintakoekirjan ja opin, että maailmassa ei ole yhtään maata ilman poliisia. Ilman armeijaa on parikymmentä maata, mutta ilman poliisia ei ole. Jopa Pitcairnsaarilla on kaksi pysyvää poliisin virkaa, vaikka asukkaita on vain 50. Valintakirja korosti, että poliisiksi hakeutuvan olisi syytä ymmärtää, kuinka syvästi sitoutuu maansa hallintoon. Hänen on jaettava valtionsa hallinnon arvot, sillä niitä hän puolustaa. Samalla poliisi sitoutuu peruuttamattomasti valtionsa kohtaloon. Ne maat, joissa hallinto sortuu ja järjestys romahtaa, muuttuvat hengenvaarallisiksi poliiseille. Arabikevään pakolaisissa oli paljon poliiseja.
Suomen viranomaiset olivat eilen sankoin joukoin liikkeellä Elokapinan mielenosoituksen ympärillä. Eduskuntatalon edessä liikehti mustiin pukeutuneita taidekuolemahahmoja ja ainakin viisi poliisia seisoi portailla valmiina estämään, jos kuolema yrittää esimerkiksi levittää tekoverta pylväisiin. Ymmärtääkseni kuolema ei yrittänyt mitään. En kyllä tarkastellut tilannetta kovin pitkään, sillä marssin muun joukon mukana nopeasti ohi, kohti oopperataloa. Siellä Samuli Putro lauloi keltaisessa sadetakissa, että olen hänen puolisonsa. Monet osasivat sanat ulkoa, minä en. Yritin tähystellä ihmismassan yli, mistä kohtaa kadulla istuvia kannettiin poliisiautoon ja bussiin, mutta en nähnyt. Jotakuta vanhaa ihmistä poliisi tuki taluttaessaan. Ajattelin poliisien ikävää asemaa. Heillä ei ole mahdollisuutta ilmaista suruaan poliittisista päätöksistä. Heidän keskeinen tehtävänsä on ylläpitää sitä järjestelmää, joka on.
En ole varma, marssinko tukimielenosoituksessa "kulttuurikapinan" vai "keskiluokkakapinan" joukoissa. En ollut ilmoittautunut kumpaankaan, en käynyt koulutusta, en kruksannut itseäni etukäteen osallistujaksi. Minä vain pukeuduin kannatusväriin ja menin sateiselle Senaatintorille odottamaan, kuinka tukitehtäväni on organisoitu. Entiset romanikerjäläiset ja nykyiset Ison Numeron myyjät puikkelehtivat mielenosoittajien joukossa ja yrittivät saada lehteä kaupaksi. Ehkä me näytimme empaattisilta ja siksi he sitkeästi arvelivat liikkuvaa mielenosoituskulkuetta myynnille otolliseksi. Osa myyjistä seurasi kulkuetta oopperatalolle asti.
Luulin, että päivän lehtien kapinakuvat keskittyisivät näyttäviin kuolemahahmoihin jylhien portaiden edessä. Mutta ei, kuvaajat pitivät enemmän elävistä ihmisistä. Keltaiset sadetakit olivat toki valokuvaukselliset harmaassa sadesäässä. Instagramissa näin videopätkän, jossa on kaksi poliisia ja kansalaistottelematon mielenosoittaja. Poliisit kantavat kansalaistottelematonta. He pitävät häntä kiinni polvien alta ja kainaloiden alta. Raitiovaunukiskojen kohdalla toinen poliiseista kompastuu kiskoihin ja kaatuu. Kansalaistottelematon putoaa toiselta puoleltaan maahan. Poliisi nousee pystyyn. Kaatunut ja pudonnut vilkaisevat toistensa suuntaan. Kummallekaan ei ole käynyt pahasti. Kansalaistottelematon hymyilee vähän ja nostaa kättään, niin että poliisi saa kainalon alta uudestaan hyvän otteen. Matka kohti poliisiautoa jatkuu taas.
Kuvan vaikutus on vahva. Greta Thunbergin kuva, jossa hän istuu korkealla Madleen-laivan keulassa matkalla Gazaan, on saanut luultavasti jo miljardeja katsojia. Nyt Israelin ulkoministeriö jakaa kuvaa, jossa Thunberg poistuu maasta lentokoneella. Kuvasodan voittaja saa maailman puolelleen.
Suomen viranomaisen myöntämässä asiakirjassa olen taas viisi vuotta vanhempi. Ilme on sama kuin aiemmin, jakaus kulkee suunnilleen samassa kohtaa, hiuksissa on enemmän harmaata, vaikka mustavalkokuvassa harmaus näyttää siltä, että olisin muuttunut vähän vaaleammaksi ja väsyneemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti