Pois

Luen kirjaa, jossa petokuvaaja näkee auton tuulilasissa ensimmäisen sinisen linnunpaskan. Siitä hahmottaa kesän kulumisen, sillä tietää linnun löytäneen jostain jo mustikan. Samassa kirjassa on arkeologi, jolle ei oikeastaan ole sellaista paikkaa kuin "pois". Se johtuu työstä: ei arkeologeille ole.

Tämän päivän kappaleessa Asaf Avidan laulaa menevänsä sinne, minne talvet menevät ennen viimeistä kevättä. Nämä ovat näitä, mitä lapset miettivät: minne menee talvi, minne kesä, missä pilvet ovat yöllä ja onko sielu jossain, kun ruumista ei enää ole, ja jos, niin mistä voi tietää sen tai mitään. Kävelimme äidin kanssa kauppakeskus Triplassa, joka on varmasti Suomen hirvittävin paikka. Puhuin äidille lehtijutusta, jossa kerrottiin Triplassa aikaa viettävistä kodittomista. Kauppakeskuksen taustamusiikin volyymia nostetaan ilta-aikaan, jotta nukkuminen kävisi mahdottomaksi. Jos joku sattuukin nukahtamaan, järjestyksenvalvojat tönivät kyllä hereille. Pois voi olla vaikea ajaa, jos nukkuminen on ainoa häiriökäyttäytymisen muoto.

Edellinen blogimusiikkini, se unkarilainen, totesi, että kaunein suudelma on se, jota ei koskaan tullut. Saattoi tekoäly kääntää minulle väärinkin unkaria, mutta olin silti samaa mieltä ajatuksen kanssa. Soitin kappaleen tänä aamuna O:lle ja kysyin, onko yllättävää, että kuuntelen tällaista unkarilaista iskelmäjatsia. "Ei ole yllättävää, toihan on ihan perusteetä", totesi O. 

Äiti sanoi, että kuulolaitteella oma ääni kuulostaa vieraalta. Kuulokeskusmies selitti, mistä se johtuu. Normaalisti oman äänensä kuulee sekä kallon luita pitkin että ilman kautta. Kuulolaite vahvistaa vain ilmajohteisesti tulevaa ääntä, joten luujohteisen ja ilmajohteisen äänen suhde muuttuu. Siihen tottuu, mies sanoi. Aivot oppivat. Ja emmehän me yleensä keskity kuuntelemaan omaa ääntämme. 

It ain't the blues

It's the way that I am

Äiti tahtoisi päästä eroon työkaluista, joita on paljon. Tutkin nettisivuilta, löytyisikö joku, joka suostuisi hakemaan kotoa kaiken pois. Kun isä osti jotakin, hän osti kerralla paljon. "Eikä mitään halpatavaraa", äiti sanoi, kun minä katselin lukemattomia poranteriä ja mietin, moniko niistä on kokonaan käyttämätön. Nettikeskustelupalstalla joku sanoi, ettei kukaan halua toisen vanhoja työkaluja. Kai niiden metalli sentään kelpaa. Voihan sen irrottaa, sulattaa ja muotoilla uudestaan. Vanhan vasaran pää, jota kukaan ei huoli, sulatetaan ja siitä muotoillaan uusi pää.