Äiti tahtoi kuolinilmoituksen värssyn jälkeen virkkeen, jossa sanottiin, että rakkaus ei koskaan katoa. Oletin sen sitaatiksi korinttilaiskirjeestä ja siten muistutukseksi tahtomislupauksista myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti näytti hämmästyneeltä: ei hän Raamattua ollut ajatellut. Myöhemmin ymmärsin, että vanhassa käännöksessä ei puhuttu katoamisesta vaan häviämisestä. Rakkaus ei koskaan hävinnyt, ja korinttilaisetkin olivat korinttolaisia. Kaiken se kuitenkin kesti silloin ja kestää edelleen kuin sidostesukka.
Jossakin luontodokumentissa sanottiin, että hämähäkinseitti voittaa hienoudessaan kaikki ihmisen kehittämät materiaalit. Hämähäkkinaaras kutoo seitsemää erilaista proteiinisäiettä. Yksi säie toimii verkon tukirakenteena. Spiraaliosat syntyvät toisenlaisesta säikeestä. Saaliin käärimiseen on ihan oma silkkinsä. Seitin rakenne on sellainen, että rasitus jakautuu tasaisesti eikä rikkoudu kovin helposti. Kun hämähäkki kulkee seittiään pitkin, se pikemmin tuntee kuin näkee, minne pitää mennä.
Olisinpa fyysikko. Osaisin rakentaa tänne värisyttävän runollisia kuvauksia siitä, miten lujuutta mitataan ja onko lujuus puristumiskestävyyttä, murenemattomuutta vai sitä, ettei katkea, vaikka miten kiskotaan. Kuvailisin koneita, testimenetelmiä ja materiaalieroja, erittelisin amorfisten aineiden erilaisia lujuusominaisuuksia ja puhuisin luontevasti megapascaleista. Koska en ole, joudun tyytymään latteampiin metaforiin.
Fysiikan tunnilla panin kerran oppilaat rakentamaan sillan kahden pulpetin väliin jäätelötikuista. Jokaisella oli oma rotkonsa, paitsi että muutamat halusivat rakentaa yhdessä kaverin kanssa. Useimmat tekivät hyvin tiivistä siltaa. Kai he ajattelivat, että kävelijän ei pidä luisua rakoihin. Tukirakenteet jäivät vähäisiksi.
Toiminta- ja katastrofielokuvista olen toki nähnyt, miten dramaattisesti sillat romahtavat, mutta voi olla, että ne arjessa romahtavat vähemmän näyttävästi. Elokuvissa päähenkilö ehtii juuri ja juuri juosta turvaan putoavien sillanpalasten alta ja pääsee onnellisesti vakaalle maalle. Reaalimaailmassa sillassa voinee havaita etukäteen halkeamia, murenemisia tai tukirakenteiden taipumista. Sillat romahtavat hiljaa, ja paikalle osuneet ihmiset, joista kukaan ei ole päähenkilö, kuolevat ilman räjähdyksiä ja taustamusiikkia.
Linnunpoikasia ei pidä unohtaa. Mitä jos poikanen hakkaa munankuorta, mutta kuori ei anna periksi? Poikanen keskittää kaikki voimansa iskuun, mutta sen nokka on liian heikko eikä sen muu ruumis ole riittävän kova kuoren lyömiseen. Munankuoren koostumus on poikkeuksellinen, poikanen on väärässä asennossa tai sillä on kehityshäiriö. Se ei pääse pois, ja vähitellen munan sisuksen ravinto loppuu. Poikanen väsyy ja nääntyy. Ehkä linnutkin käpertyvät munan sisällä kerälle niin kuin nisäkkäät. Toivottavasti poikanen menettää tajuntansa, ennen kuin kuolee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti