Kädet

 

Kengän vetoketju hajosi. Se on hajonnut ennenkin, mutta nyt se hajosi niin, etten saanut kenkää pois jalasta. Piti ottaa sakset ja leikata vetoketju. Koska muita talvikenkiä ei ollut, pistin jalkaan kumisaappaat ja menin Kierrätyskeskukseen. Sieltä löysin viininpunaiset saapikkaat, jotka olivat melkein oikeaa kokoa. Sen verran tyhjää jää saapikkaanvarren ja jalan väliin, että kävellessä kenkään pomppii pieniä kiviä.

Alvari pyysi minua mukaan Tallinnaan. Pyyntö liikutti minua, mutta ei kai Tallinnaan voi lähteä, jos isä on kuolemassa. Isällä on nyt kipupumppu. En osaa kuvitella, millaisia hänen kipunsa ovat. Itse hän väittää, ettei niitä juuri ole, paitsi oksennuskohtauksen jälkeen, mutta epäilen hänen vain säästävän meitä. Niin minäkin luultavasti tekisin.

Kun isä oli pieni poika Viipurissa, häntä oli kielletty menemästä rantaan. Hän sitten kuitenkin meni ja sai terävästä kaislasta haavan käteensä. Jotta kotona ei arvattaisi luvatonta reissua, isä piilotteli haavakättä housuntaskussa. Veri tuli kankaan läpi, ja pakkohan hänen oli myöntää, että rannassa tuli käytyä.

Tutkin viidentoista vuoden takaisen hierontapaikkani hoitajakuvastoa. Miika Möttönen näkyy yhä työskentelevän siellä. Haluan varata ajan hänelle. Kun menin ensimmäistä kertaa hänen hierontapöydälleen, en ollut kyennyt kääntämään päätäni ja illalla sängyssä olin epäillyt sairastavani kuolemantautia. Lopulta varasin ajan lääkärille ja Miika Möttöselle. Helpotuin siitä, että minua ei lähetetty magneettikuvaukseen, koska juuri mikään ei ahdista minua samalla tavalla kuin ahdas putki. Sain lääkäriltä lihasrelaksanttireseptin.

Mutta kukaan ei hiero niin kuin Miika Möttönen. Ainakaan minua ei kukaan toinen ole hieronut niin, että se tuntuisi lähellekään samalta kuin Miika Möttösen kädet. "Sinun ruumiisi ottaa hyvin vastaan hierontaa", Miika Möttönen totesi muutaman hierontakerran jälkeen.

Hesarissa on juttu naisesta, jolle on siirretty vainajan käsi. Leikkaussalissa aplodeerattiin, kun käsi heräsi eloon. Käden saanut nainen halusi jo heti sairaalassa lakata kynnet. Ehkä se oli tapa merkitä käsi omaksi. Käsi oli alun perin kuulunut naiselle, joka oli kymmenen vuotta vanhempi. 

Minulle on tullut tavaksi pitää isän kädestä kiinni. Hänen kätensä ovat aina olleet poikkeuksellisen lämpimät, talvipakkasellakin veri kiertää niin, ettei hän ole juuri käsineitä tarvinnut. Kenties punasolujen liiallisella määrällä on ollut osuutta asiaan. Mutta saattohoidossakin hänen kätensä on ollut lämmin. Kerran se oli viileä, mistä hätkähdin. Isä sanoi, että hänhän juuri piteli nokkamukia, jossa oli jääpaloja.