Rukousaula

Osuin myyjäisiin, jotka levittäytyivät kahden entisen kouluni alueelle. Pihat olivat täynnä myyntipöytiä. Olisin voinut ostaa omenakompottia, paellaa, pitsaa, hilloja, puuroa, kahvia, arpoja, ja grillimakkaraakin eräs mies yritti houkutella minut ostamaan, mutta en ostanut vaan suuntasin rakennuksen sisälle. Siinä rakennuksessa minä olin käynyt yläasteen ja lukion. 

On mahdollista, että edellisen kerran olin käynyt sisällä vuonna 1989. Silloin minusta oli tullut ylioppilas. Käytin Siskon ylioppilaslakkia, koska en halunnut omaa. Kävelin puhujanpönttöön ja olin kompastua matkalla. Olin ohut kuin rihma, ja minun päälläni oli aprikoosinvärinen löysä mekko, jonka äiti oli valinnut Hämeentien vaatekaupasta. Matematiikanopettaja tuli rukousaulassa sanomaan minulle, että se oli hyvä puhe. En muista enää, mitä puhuin, mutta rehtori yritti etukäteen sensuroida puheestani sanan "kuukautiset". 

Siinä samassa rukousaulassa olin kahdeksannella luokalla kantanut kahvipannua. Oli ollut vanhempainilta, ja minun kotitalousryhmäni oli joutunut huolehtimaan vanhempien kahvituksesta. Vanhemmat olivat olleet vielä juhlasalissa, sillä puhetilaisuus oli kesken. Minä seisoin pimeässä rukousaulassa kahvipannu kädessäni, kun äkkiä Eero Heikkinen tuli minun taakseni ja pani kätensä minun takapuoleni päälle. En osannut sanoa mitään. Seisoin paikallani ja katsoin ikkunan läpi pihan lamppuja. Sitten joku muu tuli rukousaulaan ja tilanne oli ohi. Muutaman viikon kuluttua kuulin Eero Heikkisen kertovan muutamalle luokkansa tytölle, että minä olin huora. 

Siinä rukousaulassa oli pidetty monia myyjäisiä. Meidänkin luokkamme keräsi rahaa. Myyjät pöytiin oli helppo saada, mutta kun myyjäiset olivat ohi, siivoamaan eivät jääneet kuin Antti, Leo ja minä. Antti ja Leo asuivatkin demarikommuunissa. Siellä kai oppi vastuuta. Minä olin vain tunnollinen.

Maanantaisin rukousaulaan oli pitänyt mennä kuuntelemaan kirkon edustajan aamunavausta. Minua hävetti papin puolesta, jos hän erehtyi lukemaan saman tekstin, jonka hän oli jo aiemmin lukenut. Kuvanveistäjästä, joka yritti veistää Jeesuksen kuvan, kuultiin ainakin kolmesti. Kerran Lotta Antikainen pyörtyi aamunavauksessa. Hänet kannettiin jonnekin pois, mutta pappi jatkoi puhettaan.

Ylioppilaskirjoitukset olivat olleet juhlasalissa. Takit ja laukut piti jättää rukousaulaan. Minulla oli viimeisissä kirjoituksissa eväänä puolikas omena, jonka olin viipaloinut pakasterasiaan. En syönyt sitä, koska en halunnut syödä mitään. Heitin omenanpalat roskikseen, kun lähdin kirjoituksista. Kävelin rakennuksesta ulos Mäkelänkadun puolelta. Kevätaurinko paistoi, ja minä olin helpottunut ja kuljin takki auki, sillä en ollut halunnut jäädä sisälle enää edes napituksen ajaksi.

Eilen koulu näytti yllättävän paljon entiseltään. Oppilaat istuivat porrastasanteiden ikkunoiden edessä, niin kuin mekin olimme joskus istuneet. Kaikki oli kuitenkin pienempää, hämärämpää ja ahtaampaa kuin ennen. Rukousaulaan kurkistin vain ovelta. Sinne oli nyt rakennettu kammokuja myyjäisten vetonaulaksi.

Kävin vielä ala-asteen pihalla. Yritin muistaa, mitä puita pihalla oli kasvanut 70-luvulla. Ei siellä ainakaan pihlajia ollut, niin kuin nyt oli. Pukuhuoneen ikkunalaseissa oli ollut peittävää koristekuviointia, ettei kukaan voisi kurkistella riisuutumista. 

Kävelin Käpygrilliin vartin etuajassa. Sisko istui jo pöydässä. Hän sanoi, että tiesi minun tulevan sovittua aiemmin.