Iloinen ja terävä

Vein O:n silmälasit optikolle. Toinen sanka oli murtunut ja toinen kiinnitetty muuhun kehykseen minun korvakorullani. Mukanani oli vakuutusyhtiön lappu, jossa pyydettiin optikon arviota korjauskuluista. Väitin, että lasit ovat kahdeksan tai ehkä kymmenen vuotta vanhat. Optikko näppäili konetta ja teki haun O:n nimellä. Kävi ilmi, että O on asioinut edellisen kerran optikolla 2007. Yritin vaikuttaa hämmästyneeltä. Arvasin kyllä optikon olevan oikeassa. Vanhojen lasien arvoa oli mahdoton arvioida. Olisi pitänyt tietää, millaiset linssit olivat, olivatko laatuluokkaa A, B vai C ja mitä hiontoja oli tehty. Uusia laseja ei voinut tehdä vanhojen pohjalta, koska O:n pää ei ollut paikalla. Olisi pitänyt katsoa, miten kehykset istuvat kasvoille ja mikä on silmien väli.

Lopulta toinen optikko meni takahuoneeseen juottamaan vanhojen silmälasien sankaa ja pistämään ruuvin korvakorukiinnityksen tilalle. Laskuksi tuli kaksi euroa, ja linssit puhdistettiinkin. Ehkä en lähetä laskua Ifille.

Optikon jälkeen menin Uffiin ja ostin kirkkaanoranssin villapaidan. Onhan kevät. Juna-asemalla seisoessani mietin, näytänkö köyhältä. Ehkä optikko oli laskuttanut minulta niin vähän, koska sääli minua. Mies on ollut onnettomuudessa ja nainen on kurja ja harmaantuu. En osannut päättää, näytänkö köyhältä. Harjaantuneet köyhyysarvioijat katsovat kuulemma kenkiä. Minulla oli kirpputorin Ecco-kengät ja viime viikolla ostetut kengännauhat. Takki on Hetan vanha, sillä lailla siisti ja väritön, että saatan vaikuttaa maltilliselta kokoomuslaiselta. 

Kotona söin viinirypäleitä ja katsoin videota, jossa puu tulee surulliseksi. Ensin puu on täynnä lintuja, mutta syksyn tullen nämä lentävät pois ja puu jää palelemaan. Laulun lapsi haluaa lähteä puun luo, pois kodistaan. Äiti ei päästäisi lasta. Joku kertoo videon kommenttiosiossa, että laulu oli kielletty Neuvostoliitossa. Ei kai kannata kaivata pois. 

Olen haravoinut lapsuuttani enemmän kuin ennen. Arvin mielestä olin iloinen ja terävä lapsi. Saatoin ollakin. Elämä oli selkeää. Perjantaina tuli Musta ori, ja lauantaina käytiin jytäjumpassa ja sen jälkeen katsottiin Pöllövisa, Onnen päivät ja illalla Charlien enkelit. Kaverit olivat kavereita, ei heidän ominaisuuksiaan ihmetellyt eikä analysoinut. Vanhemmat olivat mitä olivat, heidän arvonsa perusteisiin valettuja. Sitten tuli murrosikä ja maailma hapertui. Yhteiskunta, jota lapsena ei ollut olemassakaan, oli äkkiä kaikkialla ja täynnä initiaatioriittejä. 

Huomenna lähden etsimään sopivinta piknikpaikkaa pääsiäiseksi. Siellä pitäisi olla selkänojallisia penkkejä O:ta varten, pöytätasoja, katos sateen uhatessa ja vessa lähellä, jotta äidin ei tarvitse pissata pensaaseen. Taidan päätyä lapsuuteni maisemiin.