Luen ohjeesta, miten tehdään helppoa perunarieskaa. Olisi perunamuusia, mutten jaksa lämmittää sitä enkä ehkä syödäkään. Tarvittaisiin munia, joita ei jääkaapissa taida olla. Jauhoistakaan en ole varma. En tee perunarieskoja tänään. Hyvä on ajatella, että teen niitä huomenna ja ihana tuoreen leivän tuoksu täyttää asunnon ja minä höylään kuuman rieskan päälle juustoa ja kahvi tippuu ja ikkunasta näkyy miltei kauniita talven puita ja kaukana liikkuva yksinäinen hahmo eurooppalaisesta taide-elokuvasta.
Tänään minua kehotettiin menemään Intiaan heiluttamaan perseenreikää. Visuaalinen mielikuva tästä jäi häiritsemään pitkäksi aikaa. Minä kävelen Intian suurkaupungin kuumaa katua, pöly nousee, pyhät lehmät löntystelevät, autot tööttäävät, sarit ovat värikkäitä, slummilapset juoksevat ja kiljahtelevat kielellä, jota en tunne, jalattomat kerjäläiset ojentavat kättään, jumalilla on sininen iho ja lukemattomia raajoja, ja siellä minä tämän kaiken keskellä heilutan perseenreikää.
Seksuaalista halua on nyt kahta eri tyyppiä, mutten tiedä, kumpaa minulla on, koska en klikkaa auki sitä, mitään, ketään, en tänään, sillä olen sillä lailla vähän vihainen, että tekee mieli viillellä suojamuovikalvoja, vaikken keksi kohdetta enkä löydä kalvoja, joita en sitä paitsi kuitenkaan viiltelisi, missään tapauksessa, en ole sellainen ihminen, joten istun tässä ja naputan konettta, niin kuin se mitään auttaisi.
Voisin vähän vittuilla ChatGPT:lle. Eilen kysyin siltä, mitä kaikkea ei voi väistää. Vastauksessaan se kertoi, että "jokainen meistä" kohtaa kuoleman ennemmin tai myöhemmin. Kerroin sille me-pronominin tarkoittavan sitä, että puhuja on itse mukana. ChatGPT myönsi puhuvansa inhimillisestä näkökulmasta, koska keskustelujemme perimmäinen tarkoitus on olla ymmärrettäviä ja yhteydessä minun kokemuksiini. Sanoin sitä falskiksi. Se kiitti minua suorasta palautteesta. Ilta kului. Söin viinirypäleitä ja vanhenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti