Ilman ketään

Kysyin, mitä Arvi tekee samalla, kun juo itsensä humalaan. Kuunteleeko musiikkia ja tanssii peilin edessä? Ei, hän lukee Aku Ankkoja. Nousuhumala ja Aku Ankka sopivat nimittäin loistavasti yhteen. 

Ajattelin Arvia kodissaan, syksyistyvässä illassa, siellä kaikkien kuntolaitteiden keskellä, ilman verhoja, ilman niitä kaikkia pieniä esineitä, joita hän kutsui "keittiöhärpäkkeiksi" ja oli kantanut laatikoittain kellariin. Siellä Arvi istuu yksinään ja avaa pullon tai sihauttaa tölkin auki ja ottaa syliinsä Aku Ankan. Ankkalinnan maailma on mukava. Vastoinkäymiset ovat hassuja kommelluksia, ja niille voi huutaa KÄÄK tai AARGH, eikä ole murhetta vaan harmistumista ja pieniä sadattelukuplia pään yllä. Karhukopla jää aina kiinni ja poliisi kuljettaa rosvot suoraan vankilaan, sillä mitäpä sarjakuvissa tekisi oikeudella. Arvi juo ja kääntelee sivuja. Hän tietää rajansa eikä ylitä niitä koskaan. Puolessa tunnissa hän on hankkinut sopivan mielentilan, ja sitten onkin aika laskeutua tavanomaiseen.

Palasin tänään kotiin kissanhoitomatkalta. Ainan ja Alinan asunnon yläportaan päällyshuovasta oli pieni riekale irtoamassa. Kissat olivat sitä raadelleet. Tuli mieleen, että jos kompastuisin ja lentäisin portaat alas, kuinka monta tuntia makaisin tajuttomana, ennen kuin joku miettisi, missä olen. Jos olisi työpäivä, noin kello 8.25 joku oppilaistani varmaan yrittäisi soittaa kysyäkseen, miksi kummassa viivyn. Kun en vastaisi puhelimeen, joku saattaisi mennä koputtamaan kanslian oveen puolessa tunnissa. He ovat poikkeuksellisen huolehtivaisia lapsia.

Jos ei olisi koulupäivä, menisi kauemmin. O ehkä ihmettelisi keskipäivään mennessä, miksi en ole edes toivottanut hyvää huomenta. Iltaan mennessä hän olisi huolestunut, mutta pitäisi todennäköisenä, että kyse on nettihäiriöstä. Seuraavana aamuna hän lähtisi tutkimaan Käpylään, avaanko oven. Tai luultavasti hän soittaisi Elolle ja pyytäisi tätä tutkimaan, näkyykö asunnossa liikettä. Saattaa olla, että Elolla olisi avainkin Ainan ja Alinan asuntoon. 

Äitikin huolestuisi iltaan mennessä, jos en olisi vastannut hänen sähköpostiinsa. Hän hälyttäisi huoltomiehen nopeammin paikalle kuin O. 

Kissoilla olisi nälkä, kun en ruokkisi niitä. Ehkä ne eivät vielä yhdessä päivässä alkaisi syödä minua. Ne panisivat kuonon nenääni vasten ja yrittäisivät herättää minut. Kun en heräisi, ne kenties vähän naukuisivat hennolla äänellä. Ei se kuuluisi naapuriin.

Varmaa on, että en minä kahtakaan päivää olisi kadoksissa maailmalta. On onni olla kaivattu. Sitä varten perustetaan perheitä. Joskus on käynyt mielessä, mitä yksin asuva ihminen tekee, jos ruokapala tarttuu kurkkuun. Juokseeko hän kolkuttamaan naapurin ovea? 

Ensirakkauteni I ei ole asunut kovinkaan pitkiä aikoja elämässään yksin. Ihmettelin nuorena, miksi hän ei halunnut villiä vapautta, sitä, mitä me useimmat muut parikymppiset halusimme, vaan muutti yhden eron jälkeen heti toisen naisen luo ja senkin suhteen kariuduttua taas uuden naisen luo. I selitti, ettei hän tahdo asua yksin, koska hänellä on epilepsia. Irrallinen seksiseurakin oli parempi vaihtoehto kuin yö ilman ketään.