Kuuntelin tuota linkkaamaasi joitakin vuosia sitten tosi paljon. Silloin se soitti jotain minussa. Ja onhan se monin tavoin upea, edelleen.
Nämä hitaat ja harmaat miehet vetoavat minussa johonkin muuhun osaan. Pidän siitä, että he eivät tuo itseään esiin, ovat vain haikeaa taustaa ja soittavat ikään kuin itsekseen itselleen.
Kaustisilla näitä aitoja pelimanneja varmaan tapaisi, mutta harmikseni en koskaan ole sinne eksynyt. Toisaalta en ole koskaan Porin jazzissakaan käynyt, en, vaikka pidän jazzista kovasti. En ole oikeastaan käynyt millään musiikkifestareilla, eri musiikkigenre konserteissa kyllä, ja oopperassa ja baletissa ja teattereissa ja elokuvissa ja netissä... ja kotibileissä ja pyhäkoulussa.
Hauskaa, että mainitset Kaustisen. Olen nimittäin astunut ikäkauteen, jossa äkisti aletaan haaveilla Kaustisen kansanmusiikkijuhlista. Enkä ole minäkään siellä koskaan ollut. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin vakuuttunut, että Kaustisen kansanmusiikki olisi jotakuinkin hirveintä, mitä ihmiselle voisi tapahtua.
Liitän tämän uuden kansanmusiikki-intoni ikään. Ehkä myös keskiluokkaistumiseen. Tai jaa, ehkä keskiluokkaistuminen ei liitykään tähän. Mutta se varmaan liittyy, että lukemalla luen romaaneja, joissa kertoja puhuu isästään tai äidistään. Eräänlaista kasvupaikan tutkimista meneillään, minulla.
Mitään kontrabassoja tarvita nyt - osaathan sinä rumpuja soittaa. Ja nyrkkeilyhyppiä. Ja puhua hyönteisistä, mutta se ei nyt liity tähän. Rummut ja nyrkkeily kuitenkin limittyvät toisiinsa.
minua ilostutti tuo "hitaitten ja harmaitten" miesten vähäeleinen soittopaikka, sikäläisen nelostien varresta löytyvä karavaaniparkki. minuun vetoavat tällaiset hyötyfunktion ulkopuolelle jäävät esiintymislavat, joiden mittakaava on ihmiskokoinen.
ps. luen teidän ajatuksianne ja jään miettimään keskusteluyhteyden merkitystä. kaiken ihmismyllerryksen seassa tuntuu suurenmoiselta, kun joku juttelee vilpittömästi, vaatimuksitta ja asiattakin.
Teidän kahden kanssa minun on helppo jutella, mutta eri syistä. Sinussa, Meri, on paljon minulle tutulta tuntuvaa, ehkä lähinnä havaitsemisen tavassa ja elämänasennossa. Sinulle ei tarvitse selittää.
Sinut, Mikis, tekee minulle helpoksi se, että eräällä tapaa olet mielistelemätön. Jos et pidä jostakin asiasta, sanot sen, henkilöstä riippumatta. Etkä loukkaannu sydänjuuria myöten, jos sinulle vähän vittuilee.
Kaihoisaa, mikä ettei,
VastaaPoistamutta lisätempo ei pahaksi olisi,
vrt.
https://www.youtube.com/watch?v=gfiqW1WaGbw
Kuuntelin tuota linkkaamaasi joitakin vuosia sitten tosi paljon. Silloin se soitti jotain minussa. Ja onhan se monin tavoin upea, edelleen.
PoistaNämä hitaat ja harmaat miehet vetoavat minussa johonkin muuhun osaan. Pidän siitä, että he eivät tuo itseään esiin, ovat vain haikeaa taustaa ja soittavat ikään kuin itsekseen itselleen.
Kaustisilla näitä aitoja pelimanneja varmaan tapaisi, mutta harmikseni en koskaan ole sinne eksynyt. Toisaalta en ole koskaan Porin jazzissakaan käynyt, en, vaikka pidän jazzista kovasti. En ole oikeastaan käynyt millään musiikkifestareilla, eri musiikkigenre konserteissa kyllä, ja oopperassa ja baletissa ja teattereissa ja elokuvissa ja netissä... ja kotibileissä ja pyhäkoulussa.
PoistaTämän olen varmaan jo esitellyt ennenkin
https://www.youtube.com/watch?v=WqawqSF4xs8&list=RDQMHk5txHegbM4&index=11
kun tällaista olisi niin pirun kiva soittaa itsekin (jos osaisi). Eli jammata!
Soittimeni - jos siis osaisin soittaa - olisi tietysti kontrabasso!
PoistaHauskaa, että mainitset Kaustisen. Olen nimittäin astunut ikäkauteen, jossa äkisti aletaan haaveilla Kaustisen kansanmusiikkijuhlista. Enkä ole minäkään siellä koskaan ollut. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin vakuuttunut, että Kaustisen kansanmusiikki olisi jotakuinkin hirveintä, mitä ihmiselle voisi tapahtua.
PoistaLiitän tämän uuden kansanmusiikki-intoni ikään. Ehkä myös keskiluokkaistumiseen. Tai jaa, ehkä keskiluokkaistuminen ei liitykään tähän. Mutta se varmaan liittyy, että lukemalla luen romaaneja, joissa kertoja puhuu isästään tai äidistään. Eräänlaista kasvupaikan tutkimista meneillään, minulla.
Mitään kontrabassoja tarvita nyt - osaathan sinä rumpuja soittaa. Ja nyrkkeilyhyppiä. Ja puhua hyönteisistä, mutta se ei nyt liity tähän. Rummut ja nyrkkeily kuitenkin limittyvät toisiinsa.
minua ilostutti tuo "hitaitten ja harmaitten" miesten vähäeleinen soittopaikka, sikäläisen nelostien varresta löytyvä karavaaniparkki. minuun vetoavat tällaiset hyötyfunktion ulkopuolelle jäävät esiintymislavat, joiden mittakaava on ihmiskokoinen.
VastaaPoistaps. luen teidän ajatuksianne ja jään miettimään keskusteluyhteyden merkitystä. kaiken ihmismyllerryksen seassa tuntuu suurenmoiselta, kun joku juttelee vilpittömästi, vaatimuksitta ja asiattakin.
meri
Juttelut ilman erityistä asiaa ovat parhaita.
PoistaTeidän kahden kanssa minun on helppo jutella, mutta eri syistä. Sinussa, Meri, on paljon minulle tutulta tuntuvaa, ehkä lähinnä havaitsemisen tavassa ja elämänasennossa. Sinulle ei tarvitse selittää.
Sinut, Mikis, tekee minulle helpoksi se, että eräällä tapaa olet mielistelemätön. Jos et pidä jostakin asiasta, sanot sen, henkilöstä riippumatta. Etkä loukkaannu sydänjuuria myöten, jos sinulle vähän vittuilee.