Ystävällisesti hymyilevät vanhat ihmiset kiinnittelivät tiistaina WANTED-julisteita Käpylään. Kuvassa oli Netanjahu. Hän oli tehnyt rikoksia ihmisyyttä vastaan. Me kävelimme ainakin kolmen Netanjahun ohi. Saatoin äidin junaan. Mietin, oliko ihmisyyttä olemassa 1800-luvulla. Luultavasti oli mutta rikosta sitä vastaan ei ollut. Kun joukkotuhotekniikat kehittyvät, väkivallan ympärille synnytetään uusia käsitteitä. Tiedän, noin suunnilleen, mikä on ihminen, mutta en tiedä, mitä hänen ihmisyytensä on.
Katriinan sairaalan hammashoitolan odotushuoneessa opin, että kannattaisi säilyttää pakastimessa muutamaa teelusikkaa. Jos silmien alla on isot pussit, niitä voi painella pakastetuilla lusikoilla ja turvotus vähenee. Ja entinen missi oli oppinut repeilemään uudessa suhteessaan. Lehti oli tosin kaksi vuotta vanha, joten voi olla, että luin missin asiat jo viime kesänä toisessa odotushuoneessa ja hänellä on nyt seuraava mies ja toisenlaiset repeilyt.
Eilen läheisellä lippakioskilla oli bingoa. Luvattiin "hemopalkintoja". Huomenna kaukaisemman lippakioskin ympärillä olisi juhannusjuhla. Olisi elävää musiikkia, tanssia ja yhteislaulua. Lienen ollut viimeksi lapsena juhannusjuhlassa. Siirtolapuutarhassa sellainen oli joka vuosi. Kokkoa odotin hartaasti, ja yleensä sitä ei sitten saanutkaan polttaa. Siskon kanssa keräsimme seitsemän kukkaa tyynyn alle. Isä heitti tikkaa, rengasta ja kettinkiä ja tanssitti äitiä muutaman tanssin. Thelma lauloi, että kun taas on aika auringon, niin uskon siinä taikaa on.
Ostin pahvimukeja, läpinäkyviä muovimukeja ja Fazerin marjapiirakoita. Äiti tuo huomenna Helmin mukaan juhannuspiknikille. He saapuvat taksilla puistoalueelle, minä menen vastaan. Äiti kantaa eväskoria ja Helmi yrittää edetä rollaattorin avulla sinne, missä ei ole enää tietä. Äiti kaataa meille kofeiinitonta kahvia, jotta he nukkuisivat seuraavana yönä, ja alkoholitonta kuohuviiniä, jota jäi pullo yli uurnanlaskuaterialta. Sitten me syömme ja juomme ja joskus tilaamme paluutaksinkin, mutta sitä ennen on vähän aikaa kesä.
Aina lähetti viestin, että he ovat päässeet Alinan kanssa saareen ja viikon ruoatkin saapuivat. Elo lähtee maanantaina junalla halki Euroopan. Yöpymispaikoista ei vielä ole tietoa, kyllä sellainen kuulemma aina löytyy. Minun maailmani taitaa kaikessa hitaudessaan olla jo lähempänä äitiä ja Helmiä kuin heitä. Tänä kesänä olen huomannut, miten voimakkaasti apilat ja syreenit tuoksuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti