Kaksi avausta

Hildur Nilsen Prahl

Viime yön tuurasin äitiä. Hän kertoi aamulla sähköpostissa, että siellä on sitten kymmenen astetta pakkasta. "Minulla on pipo mukana!" huutelin sivusta, kun äiti puhui isälle puhelimessa ja kuulin taas, miten kylmä on. Isä lusikoi jäätelöä, sitä samaa, jota hänellä on nyt joka aterialla, ja sanoi, että se on tavattoman hyvää. Hänestä olisi "aika mukavaa" ehtiä saattohoitoon, koska siellä voisi tavata mielenkiintoisia ihmisiä samassa tilanteessa. Nykyisellä osastollaan hän tietää jo, että yöhoitajankin suku on Muolaalta kotoisin ja nepalilainen hoitajaopiskelija ei välttämättä jää Suomeen. Inkeriläisen hoitajan kanssa hän on keskustellut Inkerin historiasta ja sairaalasänkyjen valmistamisesta.

Kun astuin pakkasaamuun, sairaalan pääsisäänkäynnin vieressä oli kaksi miestä tupakalla, kumpikin itsensä kanssa. Molemmilla oli potilaspyjaman housut jalassa. Varmaan heidän säärensä palelivat. Minä juoksin ratikkaan.

Resilienssi on muotisana. Isän ja äidin nuoruudessa sitä ei taatusti ollut. Viime viikkoina olen ajatellut heitä enemmän kuin ennen. Hetki sitten isä heitti meidät autolla Viikkiin hakemaan jouluruokatilausta ja tapaninpäivänä Toukolasta kotiin, järjesteli Helmin virastoasioita ja osti tälle pyynnöstä aterinsarjan. Nyt hän ei kykene nousemaan vessaan. Äiti menee sairaalaan isän viereiseen sänkyyn joka yöksi, ettei tämän tarvitsisi kuolla yöllä yksin. He ovat sopeutuneet tilanteeseen. He eivät valita. He puuhastelevat, tekevät käytännöllisiä järjestelyjä. Äiti lajittelee isän vaatteita ja kertoo, että Elo ja O saavat kaikki avaamattomat sukkapakkaukset. Isä keskustelee hautajaismuusikoiden kanssa ja organisoi auton myymistä. Hän ottaa vastaan surevia omaisia ja puhuu rauhoittavasti. Niin kuin isä ja äiti olisivat käyneet näkymättömän surukurssin ja läpäisseet sen erinomaisin arvosanoin. 

Jonakin päivänä isä oli välillä osittain tajuton. Hetkin hän havahtui elävien puolelle. Kerran havahduttuaan hän ilmoitti, että shakissa on vain kaksi oleellista avausta: English Opening ja Black Lion. Jos sen ymmärtää, shakissa pääsee vielä pitkälle. Tämän hän oli itse ymmärtänyt ihan vasta vanhoilla päivillään.