Tätä nykyä luen kuolinilmoituksista tarkasti vainajien syntymäajat. Tutkin, ketkä ovat kuolleet vanhempina ja ketkä nuorempina kuin isä. Hän kuoli kuusi päivää ennen 86-vuotissyntympäiväänsä. Syksy on, ja elämien pituudet ovat äkkiä alkaneet kiinnostaa. Tulen vähän surulliseksi kaikista, jotka ovat eläneet vanhemmiksi kuin isä. Se on minusta itsestänikin yllättävä ja hölmö tunne. Ennen surin nuoria kuolleita. Nyt kaikki isää nuoremmat ikään kuin lohduttavat: niin paljon surua tuolla, joten sinun surusi on mitätön ja kuolema siinä iässä asiallinen.
Äiti on alkanut seurata televiosta sarjaa Alone. Siinä kisaajat joutuvat asumaan yksin jossain erämaassa, eikä edes kuvaajaa ole heidän seuranaan. "Yksi mies oli aika etevä ja näppärä", äiti sanoi, "hän rakensi lautan ja meloi viemään katiskan vähän kauemmas."
Oudohkoa on sekin, että olen vähän ihastunut Sonja Seleneen. Hän laulaa tuossa yllä. Hänen artikulaationsa on epäselvää, ja laulun alkupuolen sanoista osa menee minulla ohi. Hän näyttää ihastuttavalta ja aistilliselta, mikä saattaisi tässä iässä herättää kateutta, jonka naamioisi halveksunnaksi, mutta ei hän herätä. Tahdon Sonja Selenelle pelkkää hyvää. Hän on ihana, herkkä ja hauras, ja murskaan henkilökohtaisesti jokaisen, joka erehtyy lausumaan hänestä pahaa.
Kerran ennenkin jumaloin nuorta naista. Siitä on suunnilleen kymmenen vuotta. Nainen oli Markéta Irglová, tšekkiläinen laulaja ja näyttelijä. Olin istunut tässä huoneessa tietokoneen äärellä jonakin iltana ja katsonut musiikkielokuvan Once, jonka teini-ikäinen Elo ja hänen silloinen seurustelukumppaninsa haukkuivat teräväsanaisesti, ja minua hävetti myöntää, miten paljon olin pitänyt niin juustoisesta elokuvasta. En kertonut heille, että minua liikutti, kun Markéta Irglován roolihahmo kuljetti mukanaan imuria. Monta, monta iltaa soitin Youtubesta kappaletta, jossa hän lauloi pohjattoman surullisella äänellä kohtuuttomia sanoja: If you want me, satisfy me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti